ratsutila
KRUNEBY

Finhalen

Tutummin "Hauli"

"Hauli on vähän mielipiteitä jakava persoona. Sähäkkä, äkkipikainen ja enemmän toimiva kuin ajatteleva tamma osaa olla aika haastava käsitellä, mikäli sen mielenliikkeet ja seuraavasta suunnasta kertovat korvanheilautukset eivät ole tuttuja. Kapasiteettia kyllä piisaa vaikka talojenkin yli kiipeämiseen, mutta kippo keittää sen verran herkästi yli, että aina välillä voi laskea onnistumiseksi jo ympäristölle turvallisen kentälle siirtymisen."

"Kivannäkönen tää Hauli", oli ensimmäinen asia millä Paju Finhalenia kommentoi. Tamma oli juuri purettu trailerista ja tähyili ympärilleen. Samassa ilma kuin sähköstyi, Hauli sai sellaisen slaagin ettei tosikaan ja paljasti Pajullekin heti sen todellisen luonteensa. "Joo, eiks ookki nätti", yritin vielä huutaa Pajun perään kun mies harppoi päätään pudistellen pois paikalta ja minä riipuin henkeni edestä kiinni Haulin riimunnarussa. Se taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun Paju kommentoi mitään positiivista Hauliin liittyen.

Vaikka Haulin tarkoituksena varmaankin pohjimmiltaan on olla ihan hyväkäytöksinen ja lempeä ratsu, ei toteutus kuitenkaan suju aina ihan oppikirjan mukaan. Haulin kanssa toimimiseen omat haasteensa luovat vallitsevien sääolojen lisäksi myös käsittelijän persoona ja sen hetkinen mieliala. Tarkoilla rutiineilla ja tutuilla toimintamalleilla on Hauliin ehdottomasti rauhoittava vaikutus, mutta muuten hevonen on kuin viulunkieli. Onneksi Hauli oli meille muuttaessaan jo kisauransa taputellut, joten ollaan saatu keskittyä ihan vaan tamman kanssa tavalliseen kotielämään ja muutamaan satunnaiseen matkakertaan.

Hoidettaessa ja muutenkin käsiteltäessä Hauli on aina ihmiselle ystävällinen, eikä se koskaan paljasta hampaitaan saati edes luimista korviaan. Erityisesti tutuista ihmisistään Hauli pitää ja nauttii aina saadessaan seuraa. Käsittelyn haasteet liittyvätkin puhtaasti tamman ainaiseen säpsähtelyyn ja asioiden kauhisteluun; nurkan takana piilottelee takuulla mörköjä ainakin viisi ja tuulenpuuskat kuljettavat mukanaan jotain pahaa. Haulin dramaattisuus voi joillain ihmisillä käydä pahastikin hermoille, joten käsittelijän olisi hyvä olla luonteeltaan rauhallisen tasainen ja toimia varmoin ottein. Kengittäminen tai eläinlääkärin käynnit eivät pahemmin Haulia haittaa, mutta turhan karskeilla otteilla tamman saa kyllä helposti suunniltaan. Onneksi meidän vakkarikengittäjälle ovat tämmöiset herkkähipiäisemmätkin olennot tuttuja, joten Haulin kanssa homma toimii yleensä moitteetta. Traileriin tämä nipotäti ei koskaan mene mielellään, mutta uhrautuu lopulta saatuaan sinne jonkun sopivan hevosseuralaisen.

Haulin etenemistä kentällä on varmasti katsojankin toisinaan jännittävä seurata; tamma pinkoo eteen kuin tykinkuula ja etenkin jo pelkän esteen nähdessään yltyy tamman vauhti nollasta sataan nanosekunneissa. Tavallisilla koulutunneilla Hauli käyttäytyy huomattavasti rauhallisemmin ja vaikkei se mikään kouluratojen tähtiratsu olekaan, onnistuu siltä hienosti helpon tason koululiikkeet. Haulilla on kiva ja kevyt askel, jossa istuminen tuntuu olevan kaikille ratsastajille yhtä helppoa.

Sukutiedot & jälkeläiset

Hjelmar NWB, 168cm, prn	Helmut nwb, 173cm, prt	iii. Hermann
		iie. Berly
	Ingerta nwb, 167cm, prn	iei. Diderik
		iee. Hedda
Finaste NWB, 165cm, prt	Hjalli nwb, 169cm, m	eii. Odin
		eie. Ranita
	Dammei nwb, 168cm, prn	eei. Claas
		eee. Ofelia

Lue lisää suvusta klikkaamalla tästä

Jälkeläiset

s. 5.3.2015	tamma Granstad Nordlys	orista Eidsness Haakon	Ei saavutuksia
s. 21.11.2015	tamma Granstad Frøya	orista Ørnulf Ørn	Kisatuloksia

Hauli on harkitusti käytettävissä jalostukseen.

Kilpailutulokset

Meriitit

Kilpailutulokset : 48 sijoitusta ERJ

03.10.2014 KK Bailador ERJ 140cm : 2/27 19.10.2014 Joyance ERJ 150cm : 1/30 23.10.2014 Joyance ERJ 150cm : 4/30 24.10.2014 Joyance ERJ 150cm : 4/30 26.10.2014 Joyance ERJ 150cm : 1/30 10.11.2014 Virginia Ness ERJ 160cm : 7/50 13.11.2014 Virginia Ness ERJ 160cm : 5/50 15.11.2014 Virginia Ness ERJ 160cm : 7/50 11.11.2014 Erkinheimot ERJ 160cm : 2/30 16.11.2014 Cranleigh ERJ 160cm : 1/30 07.12.2014 Skurvash ERJ 160cm : 5/30 07.12.2014 Joyance ERJ 160cm : 4/30 08.12.2014 Skurvash ERJ 160cm : 1/30 09.12.2014 Skurvash ERJ 160cm : 1/30 09.12.2014 Casino ERJ 160cm : 2/30 10.12.2014 Skurvash ERJ 160cm : 2/30 11.12.2104 Cresendo ERJ 160cm : 2/38 12.12.2014 Skurvash ERJ 160cm : 2/30 14.12.2014 Skurvash ERJ 160cm : 1/30 14.12.2104 Cresendo ERJ 160cm : 6/38 15.02.2015 Virginia Ness ERJ 160cm : 6/40 15.02.2015 Skurvash ERJ 160cm : 2/30 17.02.2015 Holmberg ERJ 160cm : 3/30 28.02.2015 Silverlode ERJ-CUP 160cm : 14/166 30.11.2015 Ventos ERJ-CUP 160cm : 16/191

17.11.2014 Cranleigh ERJ 160cm : 3/30 22.11.2014 Piikuja ERJ 160cm : 1/30 24.11.2014 Rêve de Haussea ERJ 160cm : 2/30 28.11.2014 Rêve de Haussea ERJ 160cm : 5/30 01.12.2014 Skurvash ERJ 160cm : 4/30 02.12.2014 Joyance ERJ 160cm : 5/30 04.12.2014 Skurvash ERJ 160cm : 4/30 05.12.2014 Skurvash ERJ 160cm : 3/30 06.12.2014 Cheval Delamer ERJ 160cm : 4/50 07.12.2014 Cheval Delamer ERJ 160cm : 3/50 09.01.2015 Petäjävaara ERJ 160cm : 4/30 17.01.2015 Mirrormere ERJ 160cm : 4/30 04.02.2015 Evenstar ERJ 160cm : 2/30 06.02.2015 Petäjävaara ERJ 160cm : 5/30 08.02.2015 Evenstar ERJ 160cm : 2/30 10.02.2015 Skurvash ERJ 160cm : 3/30 10.02.2015 Virginia Ness ERJ 160cm : 3/40 12.02.2015 Holmberg ERJ 160cm : 3/30 13.02.2015 Evenstar ERJ 160cm : 5/30 14.02.2015 Skurvash ERJ 160cm : 2/30 18.02.2015 Virginia Ness ERJ 160cm : 4/40 19.02.2015 Holmberg ERJ 160cm : 2/30 20.02.2015 Holmberg ERJ 160cm : 3/30 30.11.2015 Ventos ERJ-CUP tarina 160cm : 13/76 26.11.2014 Crash ERJ tarina 160cm : 2/8

Haulin päiväkirja

25.9.2014 : Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana taffel

Maailmaakin vanhempi totuus on ettei tiikeri pääse raidoistaan ja kiveäkin varmempi todiste tästä olen minä itse. Granstadin kanssa sotasuunnitelma oli (ja olisi vähän edelleenkin) aloittaa kunnon kilparatsujen kasvatus ja oletettavasti termiin "kunnon kilparatsu" pitäisi sisältyä ominaisuus hyvästä luonteesta. Toki siinä hyvässä luonteessa saa olla vähän särmää koska kyllä sen kovan luokan kilpailijan pitää kestää paineet ja tiukat tilanteet, mutta pääpointtina kuitenkin se, että niiden hevosten kanssa työskentely olisi edes suurimman osan ajasta jokseenkin miellyttävää. Ja silti kävi näin, jälleen tässäkin tallissa olisi se ainakin yksi pakollinen raivotar jota lapset pelkäävät ja jota isot miehet saisivat käsitellä kuin karjaintakin oria.

Hauli suorastaan lennähti rekasta ulos ja liikkui sen sortin juhlaliikkeillä ettei se tuntunut kaipaavan kovinkaan pitkiä verryttelytalutuksia. Muutaman kierroksen sinnittelin narun päässä ennen kuin päätin luovuttaa ja päästin sen tyhjään tarhaan verryttelemään itse itseään kuljetuksen jäljiltä. Vasta tukevan portin tultua meidän ja hevosen väliin uskaltautui luottotallimestarikin sen verran lähemmäs, että saattoi läimäistä kannustavasti selkään selvästi tätä(kin) ostopäätöstä kannattaen. "Sä se et vaan osaa pysyä erossa noista luomakunnan kruunuista" tämä virnuili ja katseli vielä hetken siron tamman maailmalle uhoamista ennen kuin palasi takaisin tehtäviensä pariin.

Vaikka Hauli onkin syntynyt Norjassa, itseasiassa vain reilun sadan kilometrin päässä Granstadista, teki se silti aikamoisen lenkin ennen meille päätymistään. Windsor Acresin sandi eksyi norjalaiseen huutokauppaan, nappasi mukaansa muutaman lupaavan nuorikon ja palasi niine hyvineen Iso-Britanniaan. Siinä missä monet muut puoliverivarsat vaikuttivat aina vain paremmilta ostoksilta, kehittyi Haulista sen kasvaessa entistä raisumpi ja vaivalloisempi kouluttaa. Kapasiteettia siinä kyllä piisasi mutta kun käsissä on jo valmiiksi läjäpäin sekä valmiita että täysin keskeneräisiä hevosia täytyy jotain karsintaakin tehdä. Vielä nelivuotissyksynäkään Hauli ei ollut ikäistensä tasolla, lähinnä koska ketään käytössä olevista ratsastajista ei juurikaan kiinnostanut kokeilla saataisiinko tänään laukkaa jänisloikkien sijaan tai sattuisiko arvon tamma tänään muistamaan mitä ne kääntyvät avut tarkoittivatkaan. Siispä tulinen pieni norjalainen pakattiin muutaman muun epäonnisen kanssa matkaan ja kuljetettiin takaisin synnyinmaahansa, siinä toivossa että edes joku sattuisi pitämään siitä. Tulevaisuus käyttö- tai kilpahevosena ei ehkä ollut kaikista valoisin eikä vaikea luonne liene kovinkaan monen ykköskriteeri siitostammaa valitessa, mutta ehkäpä hehkuva ruunikko sinisine silmineen kelpaisi edes komeaksi pihan koristeeksi jollekin haasteista pitävälle?

Meidän kohtaaminen Haulin kanssa tapahtui vähän vahingossa. Ajatuksena oli sillä haavaa ostaa korkeintaan yksi esteori - joka sekin kyllä löytyi - ja sen jälkeen pistää lompakon nyörit hetkeksi mahdollisimman tiukalle. Mutta noh, kuten sanottua, tiikeri ei pääse raidoistaan. Pelkkä haastava katse karsinan oven yli sai allekirjoittaneen tiedustelemaan koeratsastusta ja ensimmäisen kevyesti ryöstetyssä laukassa suoritetun koehypyn jälkeen olin jo täysin varma, että tämä poni tulee meille. Koko kotimatkan sain vakuutella mukaan lähtenyttä tallimestaria (ja ehkä vähän itseänikin) että kyllä se siitä asettuu, se on nuori vielä ja kyllähän nyt kilpahevosella pitää vähän luonnetta olla. Toistaiseksi olen saanut omia kunnian käsitellä tätä mukavaa persoonaa, jos vaihtoehtona on sanoa 'ei' Haulin ulkoiluttamiselle niin kovin moni työntekijä tämän vaihtoehdon käyttää hyväkseen. Meillä kahdella on mennyt toistaiseksi kuitenkin aivan kelvollisesti: kukaan ei ole menettänyt ruumiinosiaan, karkureissutkin ovat jääneet minimiin ja selästä on jalkauduttu hevosen ystävällisestä vihjauksesta suunnilleen vauhdilla kerta tuntiin. Mutta mitäpä sitä ei tekisi jotta välttyisi tilanteelta missä pitäisi myöntää tehneensä ehkä vähän huonon valinnan...

26.11.2014 : Tarinaestekilpailut (re 160cm - sij. 2/8), kirjoittajana taffel

Kirjoita mitä valmentajasi/sureva omaisesi/hevosenhoitajasi sinulle sanoi juuri kun olit lähtemässä radalle.
Tähtää se putoava pyrstösi sitten jonnekin muualle kun kalleimman sponsoriesteen johteisiin.

6.12.2014 : Tarinaestekilpailut (re 160cm - sij. 8/12), kirjoittajana taffel

No nyt ei mennyt ihan nappiin! Etsi kuva joka kertoo suorituksestanne.
Linkki kuvaan.

26.11.2014 : Tarinalaukkakilpailut (sij. 3/3), kirjoittajana taffel

Villiä laukkaa sänkipellolla, hevosen pukkilaukat ensimmäistä kertaa laitumelle päästessä, kaunis koottu laukka kouluvalmennuksessa.. Kerro jokin mieleenpainuva laukkakokemus ratsusi kanssa.
Haulin kanssa jokainen laukkakokemus on aika unohtumaton, koska kuten jo kutsumanimikin antaa ymmärtää, se lähtee liikkeelle lähes poikkeuksetta kuin perseeseen ammuttu karhu. Eli lujaa ja äkäsesti. Jos se paras suoritus pitäisi valita, mainitsisin luultavasti jonkun näistä joulun aikaisista riemuidioottien tekemistä joulukrääsäradoista... Hauli ei ole mieleltään kaikista vakain ratsu ja kun rata on täynnä blingiä ja joulupukkeja, muistuttaa meno selästä käsin koettuna jotain valtamerellä riehuvaa vuosisadan myrskyä jonne sinut on heitetty pienessä reikäisessä kumiveneessä. Yksikään ilmansuunta ei jää kokematta!

Tuomarin kirjoittama "juoksuselostus": Johan oli sekalainen sakki lähtöpaikalla; pörröinen poni, karvainen suomenhevonen ja solakka puoliverinen. Ratsastajinakin oli Anfarwol Acresin toinen omistaja sekä taffel joka melkein alkaa jo olla tallin vakikalustoa, eli vähän sisäpiirikisat tällä kertaa. Mutta sehän ei hauskuutta vähentänyt! Eilen oli vasta satanut uutta lunta ja tänään oli oikein kiva pikkupakkanen, lumi siis pöllysi ja pienin osallistuja sai pinkoa miltei mahaansa myöten hangessa. Eihän me mitään rataa viitsitty tällaiselle pikkuporukalle varata, vaan pistettiin juoksut pystyyn pellolle. Tallimestari sai toimittaa sinne pikkupurtavaa kuuman kaakaon kera ja ei kun kisat käyntiin.

Ensin otettiin aikaa Cherries Jubileelle. Ponilla taisi olla vähän ylimääräistä energiaa, sen verran innoissaan se pompahteli ja pyöri lähtöpaikalla. Pahaksi onneksi se sattui juuri lähtömerkin tullessa olemaan häntä menosuuntaan päin ja singahtikin liikkeelle väärään suuntaan! Innostunut poniini ei olisi malttanut ollenkaan hidastaa vaan kiikutti taffelia hetken aikaa pitkin peltoja, kunnes vihdoin palasi takaisin lähtöpaikalle tohkeissaan pärskähdellen. Uudella yrityksellä saatiin poni sentään oikeaan suuntaan, vaikka äskeisen kiitolaukan sijaan se esittelikin jotain pomppupukkiviritelmää.

Seuraavana oli vuorossa Kevätrinteen Vilteri. Ori seisoi kuin patsas odottamassa vuoroaan ja lähtömerkistä nosti kauniin tasaisen laukan, Emman vauhtipyynnöistä ja huiman yleisömme kannustushihkuista se vaan pidensi hieman askeliaan ja jatkoi arvokasta menoaan. Kokeilimme uudestaankin, mutta ei, Vilteri taisi tuumata että kiitolaukka umpihangessa (tai melkein, jo taffelin poni teki pienen uran) on turvallisuusriski.

Vielä oli jäljellä uljas puoliveritamma Finhalen joka jo puhkui intoa jouduttuaan odottelemaan. Keksimme että pistetäänpä se ja Vilteri samaan aikaan juoksemaan, jos tamman spurttailu saisi suomalaisestakin vähän enemmän vauhtia irti. Finhalen lähtikin kunnon loikalla eteenpäin, harmi ettei taffel ollut varautunut siihen ja parin epätoivoisen laukka-askeleen ja kyydissäpysymisyrityksen jälkeen Finhalen sai painella yksinään eteenpäin taffelin mönkiessä lumikinoksessa. Vilteri taas oli jäänyt niille sijoilleen tuijottamaan järkyttyneenä karannutta tammaa. Kauaa Finhalen ei onneksi viitsinyt itsekseen juosta, vaan tuli pyörimään ja pörhistelemään lähelle niin että taffel sai sen napattua kiinni. Tässä vaiheessa Vilterin kanssa luovutettiin ja Finhalen sai toisen yrityksen yksinään. Taas lähtö oli hyvin räjähtävä, tällä kertaa ratsukko kuitenkin eteni kokonaisena. Mutta mitä ihmettä se taffel hevosilleen oikein syöttää, Finhalenillakin oli aivan liikaa energiaa sillä vain lyhyen matkaa juostuaan se otti kunnon sivuloikan umpihankeen, järkyttyi kun lumi osui sen kupeisiin ja pisti pystyyn oikein mallikelpoisen rodeoshown. Taas noukittiin taffelia kinoksista ja metsästeltiin innostunutta tammaa keskeltä peltoa.

Tuomarilla ainakin oli hauskaa, vaikkei tässä nyt oikein ennätysaikoja juostukaan. Pienen pohdinnan jälkeen ykköspaikan sai Kevätrinteen Vilteri, jonka suoritus oli kaikkein tasaisin. Toiselle sijalle pääsi Cherries Jubilee, sekin pääsi sentään maaliin asti. Ja koska Finhalen oli kiistatta päivän nopein, se sijoittui kolmanneksi vaikkei ratsastaja menossa mukana pysynytkään. Mutta eihän meillä mitään sääntöjäkään ollut..

12.12.2014 : Tarinaestekilpailut (re 140cm - sij. 1/4), kirjoittajana taffel

Esteet on rakennettu jouluisasti, puomeja ilmassa pitääkin estetolppien sijaa tontut, joulupukin porot ovat laskeutuneet kentän keskelle esteeksi ja itse joulupukkikin makaa maha suurena edessänne kuin muuri. Kaikki esteet ovat puisia ja vaarattomaksi suunniteltuja. Kirjoita kertomus suorituksestanne, mitä ratsusi esteistä meinasi ja miten radasta selviydyitte.
Kylmä, puhdas pelko alkoi rusentaa sisuskalujani heti kun ensimmäisen vilkaisun radasta näin. Mitä ihmettä ratamestarin päässä oli liikkunut, mitä hittoa MINUN päässäni oli liikkunut kun kuvittelin joulukuussa pääseväni normaaleihin estekisoihin?? Pieni itku meinasi jo tulla välejä mittaillessani, radan tarkan arvioinnin sijaan lähinnä veikkailin missä kohtaa viimeistään lennän seinää päin, missä kohtaa Hauli saa lopullisen hermoromahduksen ja missä kohtaa toimihenkilöillä olisi vielä pieni mahdollisuus selvitä meidän radasta hengissä. Positiivisin mielin siis ratsaille ja menox, eihän sitä tiedä vaikka ihme tapahtuisi ja Hauli ei saisikaan slaagia...

Heh, joo ei. Kun tuli lopulta meidän vuoro siirtyä maneesiin odottelemaan, toppasi tamma heti ovella silmät selällään ja sieraimet suurina pöristen. Sen koko olemus huokui kunnon "ei saatana, ei helvetti, mitä hittoa, ei ikinä"-asennetta ja pian jo otettiinkin pakkia pika-asetuksella ja pyörähdettiin keulien aivan toiseen suuntaan. Pienen keskustelun ja muutaman avustajan kanssa tamma saatiin lopulta radalle asti, edelleen pöristen kuin ruosteinen moottorisaha. Ruunikkoa sekopäätä ei juuri lohduttanut rohkaisevat rapsutukset ja rauhoittavat hoooout, se käveli jäykkänä kuin viulun kieli saaden säpsyt jokaisesta uudesta koristeesta minkä vain bongasi. Lähtömerkin pärähdys sai hevosraukan loikkaamaan varmaan puoli metriä ilmaan ja singahtamaan toiset kolme metriä eteenpäin, lupaava alku! Koitin saada laukan jossain määrin hallintaan, luovutin parin ympyrän jälkeen ja itseäni manaten ohjasin pörisevän ja pärisevän superkilpurin kohti ensimmäistä estettä. Lähestyminen oli jokseenkin mielenkiintoista siksaklaukkaa Haulin yrittäessä väistää vuoron perään vasemmalle ja oikealle. Jo hyvissä ajoin iski käsijarru päälle ja väistelykin muuttui jokseenkin tahmeaksi, rohkaisevasti kauhusta värisevä "Mennäääääääääänn"-kannustushuuto ja pieni pyyntö kannuksilla sai kun saikin tamman kuitenkin liikahtamaan eteenpäin. Haulin mielestä sopiva ponnistuspaikka oli noin kaksi metriä ennen estettä, hyvä etten kiljunut suoraa huutoa kun näin jo sieluni silmin miten megalomaaninen supermiesloikka saataisi meidät keskelle vaneriestettä, miten me pistettäisiin se aivan polttopuiksi ja miten terävät kappaleet tekisivät meistä molemmista grillivartaita. Kuin ihmeen kaupalla este kuitenkin ylittyi puhtaasti ja tästä Hauli saikin sellaisen egoboostin ettei tosikaan, käsijarru oli menneen talven lumia ja hillittömän pörinän saattelemana vauhti vain kasvoi seuraavan esteen lähestyessä. Meikäläinen sai tosissaan pitää kiinni, käyttää viimeisetkin rohkeuden rippeet ja jokaisen taidon murusen jotta pysyin kyydissä ja sain ohjailtua kuuraketin lailla kiitävää ja pomppivaa hevosta esteeltä toiselle oikeassa järjestyksessä. Kun kolmelta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen oli viimeinenkin este selätetty ja maalilinja ylitetty, tirautin muutaman kyyneleen ihan puhtaasta helpotuksesta - me todellakin tehtiin se!!! Muutaman kunniakierroksen jälkeen sain jo jarruteltua Haulinkin holtittomasta kiitolaukasta johonkin etäisesti pikapassagea muistuttavaan raviin, tamma edelleen pöristen ja koristen, selvästi itsekin vähän järkyttyneenä siitä ettei se kuollutkaan tänne hirviöiden maahan.

14.2.2015 : Ystävänpäivän värinäyttely (sij. 1/21)

Tuomarin kommentti: Miellyttävä kuparinpunainen karvapeite sai kauniin särmän ja kontrastin sinisistä herasilmistä. Ulkopuoli voi kuitenkin joskus pettää, sillä käytöksellään tamma aiheutti jonkin verran sekasortoa kehässä puraistuaan jäljessään tullutta kisakumppania Ryövärin Surulaulua takapuoleen (minkä jälkeen kentällä kyllä kuuluikin aikamoista surulaulua esittäjiltä). Temperamentistaan huolimatta tamma valittiin luokkansa voittajaksi.

21.2.2015 : Estevalmennus, valmentajana Misteli

Saapuessani kentälle minua oli vastassa villin oloinen ratsukko. Sinisilmäinen tamma halusi selvästi laukata, vain ja ainoastaan laukata. Taffel sai vaivoin tamman pysymään käynnissä. Pyysin taffelia tekemään monia puolipidätteitä ja pitämään ohjat tuntumalla. Hauli käänteli korviaan ratsastajan suuntaan ja alkoi kävellä rennommin. Aloimme tekemään pohkeenväistöä pohkeenväistö-suoristus-pohkeenväistö - kaavalla. Pyysin ratsukkoa kääntymään keskihalkaisijalta, tekemään kolme askelta ja sen jälkeen suoristus. Hauli heilutteli päätään, mutta kuunteli selvästi, mitä taffel siltä pyysi. Meno alkoi näyttää hyvältä, joten rakensin ensimmäisen 80 sentin esteen. Hauli tarkkaili estettä kiinnostuneena, mutta pysyi hyvin tuntumalla. Taffelkin näytti jo rentoutuvan selässä. Pyysin heitä nostamaan laukan, tekemään voltin keskihalkaisijalla ja sen jälkeen hyppäämään esteen. Hauli oli suoraan kiitämässä esteelle, mutta teki kumminkin hätäisen voltin. Tamma hyppäsi korkealta yli ja ratsastaja pysyi hyvin mukana. Nostin esteen 120 senttiin. Hauli suorastaan räjähti ja otti kunnon spurtin esteelle. Lopulta se tajusi vauhdin nopeuden ja teki äkkipysäyksen. Taffel horjahti tamman kaulalle ja piti lujasti kiinni sen kaulasta. Hauli jäi seisomaan paikalleen ja odotti, että ratsastaja pääsisi tasapainoon. Onneksi taffelilla oli kaikki hyvin, nenä vain vähän kolahti tamman kaulaan. Ratsukko lähti uudestaan kokeilemaan estettä, nyt hallitusti laukaten. Tein vielä toisen, 90 sentin esteen. Esteiden väliin piti laskelmieni mukaan mahtua kolme askelta, jos askelta vähän lyhentäisi. Annoin taffelille ohjeet ja ratsukko lähti kohti esteitä keskittyneesti. Taffel kokosi Haulin askelta hyvin ja tamma oli hyvin kuulolla. Teimme saman vielä kerran, mutta nyt ennen estettä piti jälleen tehdä voltti ravissa. Tämäkin meni hyvin. Lopuksi menimme vielä pientä jumppasarjaa, jossa oli kolme 40 sentin estettä. Hauli nautti selvästi hyppäämisestä ja taffeliakin hymyilytti. Passitin ratsukon tekemään loppulämmittelyt maastoon. Sen he olivat ansainneet.

22.2.2015 : Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana taffel

Kaikkien odotusten vastaisesti Haulin kanssa on sujunut jopa ihan hyvin. Ei mahtavasti eikä edes hyvin, mutta lähtötilanne huomioon ottaen ihan hyvin on jo aika kelpo suoritus! Aktiivinen kilpaura saatiin äkkiä pakettiin ja tarvittaavat meriitit keräiltyä, nyt prinsessa saa keskittyä lähinnä cup-kisoihin, hömpöttelyyn ja elämänsä tasoitteluun. Muutama varsakin pitäisi vissiin johonkin väliin pykätä, kunhan vain löydetään rautahermoinen ja lammasluonteinen ori ettei varsa ole jo syntyjään valmis hullujen huoneelle. Ei vaan, ei Haulikaan ihan täydellinen reikäpää ole vaikka sen kanssa vaikeaa on ollutkin. On se edelleen vähän arvaamaton ja kaipaisi vakavaa kurinpalautusta mutta olisihan se elämä aika tylsää pelkkien mussukoiden kanssa. Hauli vaati vain kunnon kotiutumisen ja juuri sille sopivat, täsmälliset aikataulut joista todella pidetään kiinni, tutut rutiinit ja riittävän tehokas liikutus rauhoittivat sitä hurjasti. Nyt odotetaan tilanteen vielä paranevan kun kilpailureissutkin vähenee huomattavasti, josko saataisiin siitä jo ihan hevosen lailla käyttäytyvä ennen ensimmäistä pikku-Haulia niin se ei sitten ehdi opettaa pahoja tapoja lapselleen!

22.3.2015 : Estevalmennus, valmentajana Riella

Paikalle saapui itse raivotar omistajineen. Taffelilla oli hieman epätoivoinen ja anova katse, joten jotain onnistumisen tunnetta aiheuttavaa oli keksittävä. Huomasin heti alkuun, että pikkuesteet on unohdettava kokonaan, sillä tamma haistatteli ihan piutpaut moisille maahankaivetuille. Ei se auttanut, kun nostaa esteet yli metrin niin johan Haulikin kiinnostui työnteosta pukkirodeonsa välissä. Suunnittelin yksinkertaisia tehtäviä niin, ettei tamma päässyt pelleilemään välissä, mutta että onnistumisia saatiin. Niitä olivat hieman keskittymistä vaativat suhteutettujen välien estesarjat, korkeutta 120-140cm. Alkuun Hauli tuntui menevän vain ryminällä kaikista sarjoista jotenkin rämpien yli, jonka jälkeen se sai pienen kurinpalautuksen ja hyppy alkoi näyttää sen jälkeen jo ihan oikealta kunnon ratsun hypyltä, eikä vastakuoriutuneen ankanpoikasen vaappumiselta. Kuten toivottu, saimme aikaan valmennuksen, missä on myös onnistumisen tunteita ja se oli pääasia!

30.5.2015 : Estevalmennus, valmentajana Afrodite

Hauli ravasi reippaasti alkuraveja. Tamma oli vähän kierroksilla ja se yritty spookyilla kaikkea mahdollista. Aloimme kuitenkin nopeasti hyppäämään verryttelyhyppyjä, jolloin Hauli jätti säikkymiset sikseen. Verryttelyesteenä meillä oli pieni ristikko, jonka nostin melko nopeasti pystyksi. Tulitte pystyn muutamia kertoja. Verryttelyjen jälkeen pidimme pienen tauon. Tauon jälkeen aloitimme tulemaan sarjaa, jonka väliin mahtui kaksi laukka-askelta. Olin laittanut sarjalle talojohteet, jotka taisivat järkyttää Haulin maailmaa. Se rupesi kyttäämään estettä jo monen askeleen päässä ja muuttui selvästi jännittyneeksi. Kuin ihmeen kaupalla Hauli meni kuitenkin koko sarjasta puhtaasti yli, tosin pienen kiemurtelun jälkeen, jonka takia hypyt ajautuivatkin ihan vasempaan reunaan. Saitte tulla sarjan vielä muutaman kerran, ennenkuin näytimme Haulille muutaman muun erikoisemman esteen. Lopuksi hyppäsimme koko radan, jonka Hauli meni hyvällä energialla, ehkä se olisi voinut olla myös hieman rauhallisempikin. Loppuverryttelyissä se kuitenkin oli rauhallinen kuin viilipytty.

30.11.2015 : Tarinaestekilpailut (re 160cm - sij. 13/76), kirjoittajana taffel

Aivan yllättäen kesken suorituksenne ratsusi päättää heittää sinut tavalla tai toisella selästään, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Alastulosi on kuitenkin sen verran pehmeä, ettei sinulle satu mitään vakavampaa. Mitkä ovat ensimmäiset sanasi, kun kipuat jaloillesi? Sisällytä vastauksesi yhteen lauseeseen.
Taasko tätä, toode-loo kangaroo...

5.12.2015 : Tarinaestekilpailut (re 40cm - sij. 3/4), kirjoittajana taffel

Kuvaile osallistumisessasi teidän kilpailupäivää tai pelkkää suoritusta. Pysyitkö hevosesi selässä? Menikö hevosesi villiksi kun sillä ratsastettiin esteitä/koulua lumisateessa ilman satulaa?
Haulin kanssa eläminen on aina aika villiä, myönnettäköön ettei ihan hirveästi ole tullut harrastettua ilman satulaa ratsastamista sattuneista syistä. Siitoseläkkeelle päästyään tamma on kuitenkin rauhoittunut ehkä puoli astetta, joten päätin repäistä ja ilmoittaa senkin mukaan kisoihin. Ompahan ainakin pehmeä lumipenkka mihin sukeltaa pää edellä!

Sitaisin kipakan kopukan kaulaan turvanarun, punttasin itseni vauhdista selkään ja suunnistin jollain pikapassilla verryttelyyn. Otin verkat aika varovasti, yritin kaikkeni jotta Hauli ei keräisi turhia kierroksia ja pitäisi edes pienen järjen aavistuksen mukana. Esteetkin olivat tänään puolet siitä mitä lohikäärmeen kanssa on kisoissa hypätty, joten ihan mitään tappovirettä ei tosiaan tarvittaisi. Hiukan meni silti laukka varsin ilmavaksi ensimmäisten verkkahyppyjen jälkeen, mutta olin jopa yllättynyt miten hyvin Hauli pysyi hallinnassa ja kuulolla.

Vaan sinne verryttelyyn se kuuntelu sitten melkein jäikin. Lähtömerkin törähdys herätti selvästi kauniita muistoja, hevonen meinasi lähteä lentoon kun se todella oivalsi olevansa Kilpailuissa. Keräsinkin ohjat niin tiukalle kuin sain ja tarrauduin henkeni edestä turvanaruun, samalla kun lähdimme loikkimaan kohti ensimmäistä estettä. Esteen jälkeen pari ensimmäistä askelta oli hiukan hämmentyneitä – mitä ihmettä nämä piskuiset kääpiöesteet täällä oikein tekevät, eikö me kisoihin tultukaan? Hauli heitti murheet mäkeen reippaan pärskähdyksen myötä, pyöräytti häntäänsä pahaa enteilevästi ja spurttasi matkaan, selvästi tuumaten jotta nämä kavaletithan vain mahdollistavat nopeamman vauhdin. Siinä kohtaa kiitinkin liukkaan talvikarvan poisklippausta ja grippipaikkoja pöksyissä, kun punainen paholainen liiteli menemään minkä vain pitoa jalkoihinsa sai. Joku pieni suojelusenkeli pysyi kuitenkin matkassa, sillä maaliin selvittiin kaikkien ihmeeksi yhtenä rykmenttinä eikä perinteisiä katapulttipukkejakaan nähty.

29.5.2019 : Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia

"Hauli on vähän mielipiteitä jakava persoona. Sähäkkä, äkkipikainen ja enemmän toimiva kuin ajatteleva tamma osaa olla aika haastava käsitellä, mikäli sen mielenliikkeet ja seuraavasta suunnasta kertovat korvanheilautukset eivät ole tuttuja. Kapasiteettia kyllä piisaa vaikka talojenkin yli kiipeämiseen, mutta kippo keittää sen verran herkästi yli, että aina välillä voi laskea onnistumiseksi jo ympäristölle turvallisen kentälle siirtymisen." Näillä sanoilla Haulin entinen omistaja kuvaili tammaa myyntipuheessaan. Grandstadin vähentäessä rajusti hevosiaan, olin ensimmäisten joukossa paikalla ja haalimassa talliin toinen toistaan upeampia puoliverisiä. Hauli on sellainen jota ei varmaankaan olisi pitänyt ostoskärryihin pistää, muttakun se oli niin korea ja kaunis sinisen silmänsä ja täpäkän energisyytensä kera.