Joikujärven Eemil

12.9.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia

Koistilasta lähti jälleen kerran myyntiin toinen toistaan hienompia suomenhevosia ja tietysti olin ensimmäisenä paikan päällä kärkkymässä. Joikujärven kasvattama pienhevosori Eemil varasti lähes välittömästi täyden huomioni; hurjan suloinen ja täpäkkä poniori aivan upealla vanhalla suvulla ja menestyksekkäällä kisauralla varustettuna. Päässäni pyörivät Pajun sanat kuinka meidän talli täyttyi pienhevosiin ja minishetlanninponeihin ja kaikkeen pieneen ja pörröiseen, mutta tapojeni mukaisesti pudistin päästäni moiset hölynpölyt; kyllähän sitä pitää ponikokoisia olla! Koeratsastuksen jälkeen rustasin pää pyörällä tarjouksen Eemilistä ja riemastuin ihan valtavasti kuullessani melkein heti perään että ori voi meille muuttaa! Enää täytyi vain selvitä Pajun odotettavasti tuimasta vastaanotosta, mutta varmasti tämä ihana kultaponi sulattaa Pajunkin kaltaisen mörököllin sydämen tosta noin vaan!

3.10.2017 - Estevalmennus, valmentajana Siiri (Liia)

Pitkästä aikaa saavuin valmentamaan vuornalaisia hevosia ja tänään ensimmäisenä eteen lykättiin pienikokoinen suomenhevosori Eemil. Liia näytti selvästi olevan hyvin ihastunut oriin ja esitteli sitä kuin mitäkin kultakimpaletta - ja kyllähän oikein komea hevonen kyseessä olikin. Valmennuksen alettua kelailin mielessäni että "jaa, tässä sitä taas mennään". Eemilillä oli sata lasissa heti alusta saakka ja Liialla työ ja tuska saada innosta soikeana hypähtelevä ori pidettyä aisoissa. Kunnon lämmittelyt vaan alle ja reilusti erilaisia siirtymisiä ja tehtäviä niin kyllä se siitä sitten alkoi vihdoin rullaamaan. Aloiteltiin ihan pelkillä puomi- ja kavalettiharjoituksilla kuultuani että Eemilin kanssa on keskitytty lähinnä koulutreeniin viimeaikoina. Reilusti kisanneena ja hienosti koulutettuna ratsuna nämä harjoitteet olivat tietysti kaksikolla helppoja kuin mikä, mutta perusasioita kannattaa silti aina tasaisin väliajoin kahlata. Ensimmäiset esteet Eemil hyppäsi hienosti, vauhti nyt meinasi nousta välillä turhan kiihkeäksi mutta aina lopulta ori kuunteli ratsastajaansa - aina täytyi ilmeisesti kuitenkin saada hiukan kokeilla että josko nyt saisin vaan rynnätä kaikkien läpi täysillä. Radan koottuani jätettiin esteet kuuteenkymppiin ja hiukan sen alle, radassa korostuivat oikeat lähestymiset ja vauhdin säätely sekä tarkka valmistelu. Tarkkuutta vaativat radat eivät välttämättä olleet sitä Eemilin ihan ominta alaa, mutta tästäkin huolimatta kaikki lähti rullaamaan odotettua paremmin. Yhtään pudotusta tai virhettä ei tullut ja kaksikko toisti radan uudestaan ja uudestaan yhtä hienosti. Nostettiin esteet orin omalle tasolle ja tällöin alkoi jo näkyä yritystä ja hikikarpaloita ratsastajan otsalla, mutta yhä edelleen radat sujuivat oikein hienosti. Varmasti kaksikko tulee pärjäämään hienosti syksyllä kun orin olisi määrä alkaa kisauraansa lopettelemaan viimeisten kisojen myötä.

24.12.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia

Aamulla jouluaaton rauhassa ja riisipuuroa suuhunsa mättäessä sitä ei juuri maallisilla asioilla paljoa päätään vaivannut. Meidän ihanat tallitytöt Julia ja Birgitta olivat luvanneet hoitaa tallihommat aattona, joten minulle ja Pajulle jäi ihanasti aikaa loikoiluun ja laiskotteluun. Iltatalli oli toki kipaistava hoitamassa, mutta muuten ah, niin kiireetön aamupäivä oli kerrassaan tervetullut. Aina siihen saakka kunnes puhelin pärähti soimaan. Hengästyneen Birgitan sanoista oli kerättävissä kolme, jotka jo selittivät koko tilanteen. Eemil ja Jänö. Pää kolmantena jalkana sännättiin Pajun kanssa tallille ja siellähän meitä jo odotti herrojen aiheuttama fiasko; kelmit itse juoksivat ympäri tallipihaa yksi nuori orivarsa perässään. Eemil havitteli hyvin määrätietoisesti tietään tammatalliin, mutta oven salpa oli onneksi liian monimutkainen kavioilla tai turvalla avattavaksi. Jänö puolestaan oli ottanut asiakseen keskellä tallipihaa koreana seisovan joulukuusen kaluamisen. Tästä alkoikin sitten varsin moniosainen kiinniottorituaali, joka lopulta huipentui ratsastuskentälle. Sieltä Paju noukki arkkivihollisensa Eemilin, joka jo kovaa häkää koetti lirkutella kummastuneille hevosrouville viereisessä tarhassa. Jänölläkin oli täysi flirtti päällä ja hiukan jopa jännitti ottaa suurikokoinen ori taltettavakseen. Onneksi Jänö kuitenkin tammoista huolimatta salli itsensä otettavan kiinni ja korskahdellen tepasteli sisään omaan karsinaansa. Kaikki olivat kyllä hurjan ärtyneitä kaksikon metkuiluun, mutta kaipa sitä jouluaattoonsakin itsekukin tallinomistaja joutuu mahduttamaan vähintäänkin yhden katastoraalisesti käyttäytyvän kaviokkaan. Eemil toki oli itseensä aivan äärettömän tyytyväinen ja mussutti iltaheiniään autuaan onnellisena.

11.4.2018 - Valjakkovalmennus, valmentajana Liia

Eemilin kanssa ollaan valmentautumisen suhteen pidetty pientä breikkiä, joten tänään kyllä hitusen jännitti että miten hommat tulisivat rullaamaan. Keskittyisimme tänään lähinnä tarkkuuteen ja ohjasapujen vastaanottoon sekä suoritusten kosmeettiseen hienosäätöön. Alkulämpöjen aikana Eemil oli hiukan tahmea - ei vauhdin, vaan apujen vastaanottamisen suhteen - mutta alkoi toimia paremmin kunhan saimme sitä hiukan heräteltyä yhteistyöhön. Aloitimme käynnillä ja runsailla ympyröillä, joiden aikana tehtiin runsaasti pysähdyksiä ja peruutuksia. Eemil kuunteli hienosti ohjastajaa ja ympyrät olivat oikein nättejä. Raviin siirryttäessä ori hiukan oikoi reittejä, joten aluksi keskityimme pelkkiin ympyröihin. Kun tehtävä alkoi sujua, lisäsimme mukaan myös pysähdykset ja lopulta peruutukset. Tehtävä oli kaksikolle helppo, mutta niinhän sen kuuluikin. Tämän jälkeen siirryimme kahdeksikolle ja keskityimme asetuksiin sekä reitteihin vielä enemmän. Huolellisuutta vaadittiin paljon, joten alkuunsa homma ei aivan sujunut oppikirjan mukaan. Fiksasimme hiukan ohjastajan apuja selkeämmiksi, jolloin Eemil alkoi huomattavasti reippaammin noudattamaan pyyntöjä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan valmennus sujui hienosti ja tästä on taas hyvä jatkaa treenausta täydellä teholla!

9.6.2018 - Kouluvalmennus, valmentajana Karri (Liia)

Tänään ryhdyttiin alkulämpöjen jälkeen hommiin ratsukolle varmasti suhteellisten yksinkertaisten mutta silti todella tärkeiden tehtävien parissa. Ensin treenasimme siirtymisiä käynti - pysähdys - peruutus ja myöhemmin käynti vaihtui raviin. Harjoitus sujui ongelmitta ratsukolta ja jopa pysähdys oli virheetön; ei ole tavatonta nähdä kovatasoisiakin ratsukoita, joilla perusasiatkin kaipaavat vielä hiomista. Tämän harjoituksen jälkeen siirryttiin kokoamaan ja lisäämään ravissa ja treenattiin myös avo- sekä sulkutaivutuksia. Tehtävä sujui tasaisesti ja varmasti, mutta ohjeistin Liia rohkeasti pyytämään Eemililtä vielä reippaammin taivutusta. Tämä veikin liikkeet tavallaan aivan uuteen ulottuvuuteen ja selvästi jopa ratsukko huomasi kuinka positiivisesti ohjeistus oli vaikuttanut. Pistettiin ratsukkoon välillä hiukan vauhtia uusien lisäysten ja lyhyiden laukkatehtävien parissa. Varsinainen laukkaharjoitus liittyi kolmikaariseen kiemurauraan, jolla oli tarkoituksena tulla kaksi kaarta myötälaukkaa ja yksi vastalaukkaa. Suoritus oli helppoa ja hallittua, puutuin lähinnä ratsastajan apujen eleettömyyteen ja reittien säilymiseen. Laukassa treenattiin vielä siirtymiä kootussa ja lisätyssä sekä keskilaukassa ja tässä tehtävässä saatiinkin puurtaa hiukan enemmän. Lisätty laukka oli Eemilille ihan turhan riemukas juttu, ja ori meinasi jatkuvasti ampaista liikkeelle turhan reippaalla tahdilla. Kehotin Liiaa napakampiin apuihin, jotka menivät läpi yllättävän helposti. Koottu laukka on yksi Eemilin vahvuuksista, mutta tänään aina lisäysten jälkeen laukkaa sai hakea ja hakea kohtuuttoman kauan. Puurrettiin hiki hatussa Eemilin kanssa useita ja useita kertoja, kunnesa saatiin aikaiseksi muutamat täydelliset siirtymät. Tyytyväisenä Liia siirtyi loppuverkoille, joiden aikana heitin reippaasti kommenttia ratsukolle - varmasti paljon hyödyllistä sellaista!