6.7.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Suomenhevosia meidän talliin ei ole ulkopuoliselta kasvattajalta ihan hetkeen muuttanutkaan, mutta tänäänpä me saatiin vahvistusta piekkaririveihin aivan ihastuttavalla Mäkisuon kasvatilla Kuukiurulla eli Kinkulla. Orin vanhemmat ovat todella hyväluonteisia yksilöitä ja kasvattajan kertomusten mukaan saimme tänään itsekin huomata luonteenpiirteiden selkeästi periytyneen nuorelle oripojallekin. Vaikka uusi pihapiiri ja uudet ihmiset (eläimistä puhumattakaan) selvästi jännittivät oria, malttoi se silti käyttäytyä todella esimerkillisesti. Jo aika pitkällekin koulutettu Kinkku alkaa olla jo pikkuhiljaa valmis kisakentille, mutta täällä meillä saadaan tietysti vielä pitkään hioa kemiaa hevosen ja ratsastajan välille ennen ensimmäisiin kisoihin osallistumista. Suurella jännityksellä jäädään nyt sitten vaan odottelemaan mitä tulevaisuus meille tuo! Jos vanhempien kisamenestystä katsoo, niin tuskin Kinkun kanssa kouluratsastuksessa ongelmia tulee! Estekentille orilla saati vanhemmilla ei kasvattajan mukaan ole minkään sortin paloa, joten yleispainotteisuus saadaan varmasti tyystin unohtaa. Ja kyllähän meille puhtaat kouluratsutkin ovat avosylin tervetulleita!

11.9.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Kinkun kisaura on hienosti jo aluillaan ja muutamia sijoituksiakin on orin omalla tasolla saatu napattua! Tällä hetkellä Kinkku viettää pientä kisapaussia ja palannee kisakentille taas keväämmällä - nuoren hevosen kanssa halutaan aina mielellään pelata varman päälle, jottei homma rupeaisi tuntumaan tylsältä. Tähän saakka Kinkku on kyllä mieluusti lähtenytkin treeneihin ja tekee kyllä aina parhaansa! Estetreenejäkin on jatkettu siinä sivussa orin vastahakoisuudesta huolimatta; hypyt ja uuden kokeileminen kyllä takuulla tukevat oria myös kouluratsun uralla, joten hevillä ei tätä lajia taaksemme jätetä. Ollaan käyty paljon myös maastoilemassa nyt kun kesän kovimmat helteet ovat jo takanapäin. Kinkun mielestä maastoilu on ihan parasta puuhaa - pääseehän silloin katselemaan uusia maisemia ja mahdollisesti tarkkailemaan ihan vieraita juttujakin! Usein ori pysähtyykin tuijottelemaan jotain sen mielestä maailman mielenkiintoisinta asiaa ja se täytyy herätellä kuin horroksesta jatkamaan matkaa. Kinkku on kyllä niin sympaattinen persoona ettei mitään rajaa!

10.11.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Pakko myöntää että Kinkku on ollut aivan alusta saakka meille muutettuaan yksi suosikkihevosistani. Jälkeläisestäkin on haaveiltu jo vaikka kuinka pitkään, mutta tuntui ettei juuri sitä oikeaa tammaa tahtonut millään löytyä. Viime helmikuussa syntyi Kinkun ensimmäinen jälkeläinen Keijupöly, joka lähti heti sopivaan ikään tultuaan uuteen kotiin Pirunkorpeen. Keijupölystä kasvoi niin upea nuori hevonen, että oma varsakuume vain yltyi ja lopulta keksittiin Kinkulle juuri se oikea tammaehdokas - ja ihan omasta tallista! Koistilan kasvatti Surupulla on juuri niin sopiva puoliso Kinkulle kuin vain olla voi ja tuntuu hassulta ettei tajuttu kaksikkoa parittaa jo aiemmin!
Surupulla tuli kantavaksi heti ensiyrittämällä ja kaikki eteni paremmin kuin hyvin. Muutama päivä sitten Paju kirmasi tallista aamuheinien jaosta käsillään hulluna huitoen. Surupulla oli varsonut edellisenä yönä kauniin rautiaan orivarsan - tosin melkein kuukautta etuajassa! Huoli kaksikosta kuristi heti kurkkua mutta kun tallissa odotti hyvin virkeä kaksikko, alkoi pikkuhiljaa huoli vaihtoa intoon; eläinlääkärikin totesi kaksikon olevan täysin kunnossa ja niin me saatiin vihdoin ja viimein ikioma upea varsa Kinkusta talliin! Kinkku oli tietenkin autuaan tietämätön tästä kaikesta häslingistä (vaikka se kovasti laitumen portilla kyttäsikin eläinlääkärin menemistä ja tulemista), mutta ori sai siitäkin huolimatta itselleen valtavan porkkanan lahjaksi. Kenties isä ja poika pääsevät joskus samalle kesälaitumelle kirmaamaan ja vaihtamaan neuvoja tammojen suhteen!

3.3.2018 - Kouluvalmennus, valmentajana Liia
Maaliskuussa päätettiin aloittaa oikea tehovalmennus jo kisauraltaan eläköityneille, mutta laatuarvosteluihin pyrkiville hevosille. Aivan ensimmäisenä syynäykseen joutui Kinkku, joka on kyllä lokotellut koko alkuvuoden niin rauhallisissa ja rennoissa merkeissä että työhön joutuminen tulee sille takuulla suurena järkytyksenä. Orin selässä istuva Salla näytti kyllä joutuvan heti alkuverkoilla aika koville, sillä Kinkusta ei kyllä vauhtia saati hyvää liikettä lähtenyt ilman jatkuvaa työstöä. Volteillakin meno meinasi hiipua jo ennen kuin turpa oli kääntynyt kentän keskustaa kohti, joten kiusattiin laiskamatoa sitten ihan kunnolla; ensimmäisenä harjoitteena olivat ravilisäykset ja kokoaminen pitkillä sivuilla, lyhyet sivut tehtiin voltti jonka jälkeen ravista suora pysähdys, peruutus ja ravi. Kinkku alkoi tehtävän kautta ymmärtää joutuneensa ihan oikeasti pinteeseen ja töihin, josta ei poispääsyä ollut, joten hammasta purren ori alistui surkeaan kohtaloonsa ja näytti meille aivan ensiluokkaiset lisäykset ja kokoamiset. Volttityöskentely sujui sekin hyvin, joskin nostossa peruutuksen jälkeen oli aluksi hiukan hämminkiä ja ori koitti väkisin tunkea käyntiaskeleita joukkoon. Treenattiin vielä laukassa kahdeksikkoa ja laukanvaihtoja, jotka sujuivatkin oikein kauniisti! Kinkulla on kyllä kaunis ja pyöreä laukka, jota on mukava ulkopuolisenkin seurata. Takuulla Kinkku pääsee vielä laatuarvosteluissakin loistamaan, kunhan saadaan työmotivaatio vain takaisin aiemmalle tasolle!