Choo Choo Polkachick

19.2.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Meille on ollut iäisyyksiä haussu standard-kokoinen tuontishetlanninponitamma ja vihdoin jokunen aika sitten Briteissä käydessäni iskin silmäni (ja lähestulkoon hampaanikin) aivan mahtavaan pakkaukseen! Choo Choo Polkachick on omanlaisensa nimihirviö (joskin meillä tamma kastettiin vain yksinkertaisesti Potuksi) jolla sitten ainakin ulkonäköä piisaa! Kohta viisivuotias tamma on kotiutunut meille oikein hyvin ja se tuntuu tulevan erityisesti toimeen vieruskaverinsa Nannan kanssa. Pottu tulee valjakkopainotteisesta suvusta ja sitä on tietenkin jo koulutettukin valjakkoon, mutta poni pääsee meidän kanssa sitten vielä astetta tarkempaan syyniin kunhan saadaan neiti ensin kunnolla kotiutumaan tänne meille ja meidän menoon! Kyllä tällä hetkellä ainakin tammalla riittää ihasilijoita etenkin tallin pienimpien kävijöiden keskuudessa - täytyykin pysyä tarkkana etteivät tallitytöt ihastuksisaan syötä poniparkaa ihan piloille! Alkujärkytyksestään huolimatta Pottu vaikuttaa oikein fiksulta ja lempeältä persoonalta, jonka kanssa varmasti hommat lähtevät oikein kivasti liikkeelle.

1.5.2016 - Valjakkovalmennus, valmentajana Liia
Omien käsiongelmieni johdosta sain tänäänkin tyytyä vain valmentajan osaan - sikäli ihan hauska juttu nähdä omat ponit toimessa muiden kanssa, mutta toki olisi aika oleellista päästä itsekin niiden kanssa treenaamaan. Tänään oli kuitenkin vuorossa meidän nuori tammamme Pottu, jonka kanssa valmistaudutaan kisakentille jo kovaa häkää! Tänään tehtäisiin suht simppeliä koulutreeniä. Pottu vaikutti alusta lähtien hiukan jähmeältä ja alkulämmittelyihin meni hiukan enemmän aikaa kuin oli suunniteltu. Lopulta sieltä alkoi kuitenkin kuoriutua meidän reipas valjakkoponi ja liike alkoi näyttää paljon paremmalta. Kun kunnon lämmöt oli saatu päälle, aloitettiin ympyröillä ja pysähdyksillä. Aluksi oli tarkoituksena tehdä suuri ympyrä, jonka alkaisi ja päättyisi samasta kohdasta ja jonka jälkeen noin kahden metrin kuluttua tehtiin hyvin valmisteltu pysähdys. Suuret ympyrät osoittautuivat hiukan hankaliksi ja alkuunsa tiet eivät lainkaan kohdanneet, mutta toisoilla ohjastajan silmä alkoi hiukan kehittyä tämänkin suhteen. Pysähdyksetkin olivat alkuunsa hyvin töksähtäviä ja Potun jalata sojottivat vähän sinne sun tänne. Ohjeistin valmistelemaan pysähdystä huolellisemmin ja pitämään ponin muutenkin paremmin kuulolla avuille. Näillä neuvoilla saatiin aikaan paljon paremman näköinen pysähdys, jonka aikana Pottukin keskittyi vain oleelliseen. Liikkeellelähtö sujui hyvin. Jatkoimme tehtävää alkuunsa ympyröitä pienentäen ja lopussa siirryimme suorittamaan tehtävää ravissa. Pottu liikkui eteen niin aktiiviseen tahtiin, että ohjastaja sai tehdä hommia kieli keskellä suuta jotta ympyrät onnistuivat. Teimme vielä hetken aikaa kahdeksikkoa, jossa painotettiin etenkin asetuksia ja kunnollista suoristusta seuraavalle ympyrällä siirryttäessä. Laukkatyöskentelyyn ei tänään paneuduttu lainkaan, vaikka kaksikko saikin nostaa pitkillä sivuilla laukat molempiin suuntiin. Oikein onnistunut valmennus, josta viisaantuneena on hyvä lähteä treenaamaan ponia vielä lisää.

19.6.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Potun ensimmäinen jälkeläinen Fluffy Puff Tutu eli lyhyemmin ilmaistuna Puhvi, syntyi jokunen tovi sitten ja peri äidiltään kauniin ruunikon värityksen. Isältään pikkuponi tosin peri pienen kokonsa ja miniponin mittoihin tämä varsa näyttääkin jääneen! Pottu on ollut aivan esimerkillinen emätamma ja pitänyt suloisesta varsastaan ihailtavalla hellyydellä ja tarkkuudella huolta. Tänään lähdettiin pitkästä aikaa kärryjen kanssa liikkeelle Puhvi vai juosta vapaana emänsä vierellä. Pottu riemastui ihan hirmuisesti kun sekin pääsi pitkästä aikaa lenkkeilemään muutenkin kuin vain talutellen ja ponissa olikin aikamoinen pitäminen heti alusta lähtien. Käveltiin reippaassa tahdissa pellon viertä ja ravailtiinkin hiukan sopivien paikkojen tullen (täyti hiukan katsella Puhvin perään että pikkuinen pysyi menossa mukana, mutta Pottukin piti yhä herkeämättä varsaa silmällä joten vauhti alkoi kyllä automaattisesti hidastua jos varsa jäi liian kauas). Kunto Potulla on kyllä luonnollisesti päässyt melkolailla rapisemaan, joten kunnon lenkkeily- ja kuntokuurille tamma kyllä täytyy laittaa heti kunhan kaksikkoa voi alkaa toisistaan vierottamaan.

27.7.2016 - Valjakkovalmennus, valmentajana Liia
Tänään lähdettiin Potun kanssa treenailemaan vähän tarkkuusjuttuja ja tamma vaikutti aika vireältä valmennuksen alusta lähtien. Ohjastaja sai alkuverkkojen aikana jopa hiukan toppuutella Potun menoa, mutta suht nopeasti poni siitä alkoi jo rauhoittuakin. Aloiteltiin varsinainen valmennus pujottelulla kartioita apuna käyttäen. Käynnissä harjoitus sujui helposti ja Pottu seurasi kuuliaisesti ohjastajansa apuja. Huolellista ja rauhallista työskentelyä, hyvä! Lyhensin hiukan kartioiden välimatkaa jotta kaksikolle saataisiin hiukan haastettakin. Edelleenkin valjakko toimi oikein hyvin, joten pidensin taas hiukan kartioiden väliä ja siirryttiin raviin. Kartioiden jälkeen tehtiin seuraavalla pitkällä sivulla käynnin kautta pysähdys ja peruutettiin viisi askelta, jonka jälkeen nostettiin käynnin kautta ravi. Ravipujottelu oli selkeästi heti paljon haasteellisempaa ja ohjastaja saikin aikansa kikkailla että sopiva vauhti löytyi. Alkuunsa Pottu eteni niin reipasta tahtia ettei ohjastaja saanut ponia millään ilveellä ajoissa käännettyä kartioiden välistä, vaan valjakko porskutti suoraan kartioiden ohi. Kehotin ohjastajaa valmistelemaan ravia huolellisemmin ja hakemaan oikeaa vauhtia ennen kartioille tuloa. Hetken kaksikko ravaili ympyrää ja kun vauhti oli paljon paremman oloista, kokeilivat he uudestaan. Tällä kertaa vain kaksi viimeistä kartioita jäi uupumaan, mutta toistojen kautta saatiin nekin lopulta mukaan. Tehtiin vielä laukassa yksinkertaisia ratoja kartioita apuna käyttäen. Alussa kärryt kaatoivat muutaman kartion kumoon, mutta kyllä se tämäkin harjoitus alkoi lopulta hienosti sujua!

3.9.2016 - Valjakkovalmennus, valmentajana Eliel (Liia)
Ajattelin tänään taas ilahduttaa läsnäolollani Liiaa sekä jotain hänen ponipahasistaan valjakkovalmennuksen merkeissä. En ollut ilmoittanut mitään tulostani ja Vuornaan saapuessani Liia sopivasti harjaili ruunikkoa shettistammaa, joka ei itselleni entuudestaan ollutkaan tuttu. Potuksi esitelty poni on kuulemma jo reippaasti kisakentillä kierrellyt ja lyhyen jututustelun jälkeen päätimme lähteä treenaamaan maraton-osuutta. Kun valjakko oli valmis ja lähdettiin kulkemaan kohti harjoitusaluetta, huomasin Potun olevankin aika tahmainen kulkija; se teputti jaloillaan eteen sen minkä kerkesi mutta vauhti tuntui silti melko olemattomalta. Liia tiukensi hiukan tuntumaa poniinsa kun saavuimme kentän laidalle ja Pottukin hiukan ryhdistäytyi. Aloittelimme kunnon lämmöillä kiertäen kuvitteellisella uralla ja tehden reippaasti voltteja, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Näin saimme Potun paremmin kuulolle ja se alkoikin pikkuhiljaa keskittymään varsinaiseen työntekoon ja lisäsi vauhtia selkeästi. Kun varsinaisiin hommiin lopulta päästiin, yllätyin kyllä positiivisesti pienen pullean ponin puhdista! Liia piti heti alusta saakka vauhdin kurissa jotta Pottu varmasti jaksaisi koko matkan hyytymättä, eikä maaston epätasaisuuskaan tuottanut ongelmia kaksikolle. Reiteissä Pottu pyrki hiukan oikomaan ja ennakoimaan, mutta tämä näytti olevan Liialle ja tuttua kauraa ja hän ehti ajoissa puuttumaan peliin. Kaikenkaikkiaan valmennus meni yllättävän hyvin - yleensä olen tottunut siihen että pääsen antamaan noottia asiasta kuin asiasta, mutta tänään kieltämättä hommat sujuivat kivasti!

18.11.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Meillä on nyt Potun kanssa takana melko pitkä kisaviikonloppu Metsovaarassa, jossa tamma sai tänään kasaan viimeiset vaadittavat sjoituksensa, jee! Suoritus on koko kisaputken ajalta ollut melko tasaista, ensimmäisenä päivänä yllettiin ihan ykköspalkinnolle saakka, mutta sen jälkeen ollaan päästy juuri hilkulle sijoituksiin kiinni. Tänään suorituksen aikana kyllä kaiken jännityksen keskellä meinasi oikein tulla tippa linssiin kun kiidettiin viimeisiä metrejä maratonosuudella - enää ei Pottua tultaisi kisakentillä näkemään! Tamma pisti kyllä parastaan koko viikonlopun ajan ja saadaan olla ihan älyttömän ylpeitä. Seuraavaksi päästään sitten suunnittelemaan tamman viimeisiä astutuksia ja tähtäämään laatuarvosteluihin - varmasti ei ole temppu eikä mikään näin hienolla ponilla päästä palkinnoille niissäkään. Illalla kotona Pottu sai ihan ekstrapaljon haleja ja rapsutuksia tallilaisilta, pidettiinpä me pienet eläkejuhlatikin siinä samalla. Potulle oli tarjolla herkullisia omenoita ja porkkanoita ja ihmisväelle terästetyt kupilliset kahvia ja suklaakakkua. Vaikka vähän haikeat fiilikset ovatkin, niin silti odotan kyllä suurella innolla myös niitä tulevia Potun jälkeläisiä!

27.12.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Joulu sujui Vuornassa kaikessa rauhallisuudessaan ja hilpeydessään täysin moitteetta; edes kekseliään ponit eivät tänä vuonna keksinäät juurikaan jekkuja työntekijöiden päänmenoksi. Pottua kävi ennen joulua eläinlääkäri katsomassa aristavan etujalan vuoksi ja tänään taas päästiin jännittämään kontrollikäyntiä. Jalan kipeytyminen on kaikille suuri mysteeri, mutta todennäköisesti tamma on venäyttänyt sen tarhassa ollessaan. Kipu on selkeästi helpottunut vaikka astumista poni varoo hiukan vieläkin. Ennen eläinlääkärin saapumista harjasin Potun perusteellisesti; toipilas onkin kyllä saanut viimepäivinä paljon ylimääräistä huomiota osakseen ja ihan ansaitustikin - kukapa tykkäisi sairastella yksinään! Onneksi kipeytynyt jalka ei ole näyttänyt Potun mielentilaan juurikaan vaikuttavan, vaan poni on oma hyväntuulinen itsensä. Kontrollikäynti sujui hyvin, eläinlääkärikin vaikutti oikein optimistiselta ja hänen kertoessaan että mistään vakavasti ei ollut kyse, päästiin huokaisemaan helpotuksesta. Pottu on kaiken kukkuraksi kantavana meidän Ryysy-orista ja vaikka varsan odotetaankin syntyvän vasta keväällä niin on aivan mahatava juttu että meidän supertytsy ehtii reilusti siihen mennessä tervehtyä entiselleen!