Jeilin Hiienhiisu

15.3.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Kuoman muuttopäivän jälkeen ajateltiin oitis että kyllähän meille toinenkin jeililäinen suomenhevonen talliin menisi ja ryhdyttiin kyselemään tilausvarsaa. Itse ihastuin Lemmes-nimiseen voikkoon oriin ja Paju tykästyi mustaan Hiienkerkkään. Enempiä ajattelematta esitettiin toiveemme Jeiliin ja siunauksen saatuamme alkoi kärsimätön odotus. Hiienhiisu syntyi maaliskuun ensimmäisenä päivänä ja muutti meille Vuornaan reilun vuoden iässä. Hiisu paljastui nopeasti varsinaiseksi vastarannan kiiskeksi ja nuoren tamman koulutus osoittautui melko haasteelliseksi. Välillä tuntui avioliiton lisäksi koetuksella olevan koko usko suomenhevoseen, mutta lopulta Hiisustakin alkoi pilkistellä pieniä lupauksia yhteistyöstä. Musta tamma tulee toimeen tiettyjen tammojen kanssa, mutta mikään erityisen sosiaalinen hevonen ei todella ole kyseessä. Toisinaan Hiisun näkee laitumella seisoskelemassa sulassa sovussa muiden seurassa, mutta yleensä se hakeutuu möllöttämään tarhan kauimmaiseen nurkkaan. Varsin hassu pikku mököttäjä, jonka kanssa ei varmasti tulla pääsemään turhan helpolla.

8.5.2018 : Valjakkovalmennus, kirjoittajana Liia
Hiisun kanssa valmentautuminen on kyllä aina yhtä jännää puuhaa, mutta tänään jännitti erityisesti meidän uusi valmentajamme Raili. Nainen on juuri muuttanut läheiseen kylään, josta hän mielellään tulee valmentamaan myös kotitallille. Koska valjakkovalmentajia ei pilvin pimein täällä meidän lähettyvillä ole, tartuttiin oitis tilaisuuteen saada tuoretta näkökulmaa Hiisun koulutukseen. Raili osoittautui aika tiukaksi tapaukseksi ja hän pisti meidät töihin heti liittyessään seuraamme. Alkulämpöjä oli otettu hyvin, joten Hiisu liikkui jo varsin vetreästi ja energisestikin eteen. Tamma otti hyvin avut vastaan eikä ruikuttanut vaikka joutuikin tekemään kaikkea muutakin kuin vaan juoksemaan pitkin uraa. Raili kokosi kartioista meille tehtäväradan, jonka suoritukseen tarvittiin kyllä todellakin tarkkuutta ja varmasti myös malttia, mikä ei ehkä ole Hiisun ominaisuuksista se kaikkein vahvin. Lähdettiin kuitenkin suorittamaan hyvillä mielin ja onneksemme pari ensimmäistä kertaa tehtävä suoriutuikin ilman ongelmaa. Askellaji tosin oli käynti, joten siinäpä saattoi ollakin suurin onnistumisemme syy, sillä heti kun siirryttiin suorittamaan ravissa, alkoi homma haparoida. Hiisu olisi mieluusti vaan jolkottanut menemään kartioista välittämättä, eikä sitä oikeastaan kiinnostanut tylsä tehtävä tuon taivaallista. Muutamalla napakalla muistutuksella sain Hiisun taas kuulolle ja suoriuduttiin jotenkuten tehtävästä tässäkin askellajissa. Raili kyllä huomautteli että aika paljon vaaditaan treeniä vielä ennen kisauraa ja tarjoutui tulemaan valmentamaan vielä jatkossakin. Auliisti otetaan kyllä kaikki apu vastaan, sillä vaikka lahjakas hevonen onkin, ei Hiisu nyt aivan lukeudu niiden helpoimpien yksilöiden joukkoon!

22.6.2018 : Estevalmennus, valmentajana Liia
Haa, tänään pääsenkin pistämään meidän tammapulla Hiisuun ja sen ratsastajaan Paulaan vähän vauhtia esteradoilla! Tosin, eipä sillä että Hiisu mitään erityisiä energiaruiskeita tätä nykyä tarvitsisi. Tänään kaksikko oli ottanut jo hyvän lämmön itsenäisesti, joten saatoin vain arvovaltaisesti talsia kentän keskelle ja aloittaa käskytyksen. Alkuunsa työskenteltiin pelkästään puomeilla; Hiisu on tarkka ratsu, jonka maailma tuntuu romahtavan pienestäkin puomin kolauksesta. Harjoitus alkoi kuitenkin hyvin, treenailtiin siinä samalla vähän lähestymisiä kuvitellulle esteelle ja etäisyyksien arviointia. Hetken kuluttua nostin esteet tuttuun ja turvalliseen kuutenkymmeneen senttiin, ja aloimme lähestymään yksittäisiä esteitä. Hiisusta muuttui jälleen norsu posliinikaupassa, mutta ratsastaja sai sen hyvin kannustettua eteen. Kun puomit eivät hyökänneet ratsun päälle eivätkä edes kolisseet, alkoi Hiisunkin meininki muuttua rennommaksi. Nostin esteitä muutaman pykälän lähes kahdeksaankymmeneen senttiin, joka alkaa olla jo Hiisun tasolla. Jälleen pienen alkukankeuden jälkeen homma sujui kuitenkin edelleen hyvin. Tamma porskutti tasaisesti eteen ja hyppäsi rohkeasti - jalat sojottivat tuttuun tapaan mikä minnekin, mutta puomit pysyivät paikoillaan. Kun kokosin pienen 60 cm radan ratsukolle, alkoi jännitys taas nousta pintaan. Radan alku sujui näppärästi; kaksi ensimmäistä pystyä sujui hyvin, kolmas ylittyi hiukan haparoiden ja pienelle sarjalle lähestyttäessä osasin jo odottaa pahinta. Ensimmäisellä esteellä Hiisun jalka osui esteeseen kolahduksen saattelemana. Tamman itseluottamus oli mennyttä ja loppu rata sujui pienoisen katastrofin vallassa. Uudella yrityksellä ohjeistin ratsastajaa ihan viimeisen päälle. Hiisu lähti rohkeaan uusintaan, selvitti kolmanneen esteen ilman suurempia ongelmia ja lähestyi sarjaa ihan hyvässä tatsissa. Sarja ylittyi - ei puhtaasti - mutta ylittyipä kuitenkin, eivätkä puomit kolisseet maahan! Päätimme, että tämä oli aivan loistava suoritus meidän aloittelijalla, jonka kanssa ratoja täytyy kyllä ehdottomasti treenata lisää positiivisia onnistumia korostaen; mitenpä muutenkaan sitä tammaan saataisiin itseluottamusta valettua!

23.6.2018 : Kouluvalmennus, valmentajana Liia
Eilisen estetreenipäivän jälkeen olikin mukava päästä valmentamaan koulussa meidän Hiisua. Tamma lämppäsi ratsastajineen kentällä sovitusti ja meno näytti ihan hyvältä. Heti ensitöikseni puutuin hiukan ratsastajan turhankin helponnäköiseen meininkiin ja ilmoitin että nyt jatketaan ilman jalustimia. Tuimia katseita sain osakseni viimeistään siinä vaiheessa kun kevennys astui mukaan kuvaan. Tätä (ilmeisen epämiellyttävää) rääkkiä jatkui hetki kahdeksikkojen kera, kunnes annoin luvan laittaa jalustimet takaisin ja siirryttiin kiemurauralle. Asetuksia haettiin alkuunsa hiukan liioitellustikin, suoristettiin aina ennen uudelle kiemurauralle siirtymistä ja haettiin käyntiin hyvää tempoa. Raviin siirryttäessä haettiin hyvä asetus ja edelleen tempo. Kaksikko liikkui hyvin yhteen ja Hiisu kuunteli ratsastajaansa lähes moitteetta. Hyvä! Ennen laukkatyöskentelyä tutustuttiin hetki vielä väistöjen ihmeelliseen maailmaan, joka selvästi ei ole Hiisulle sitä suurinta herkkua. Laukassa teimme pelkkää pääty-ympyrää kunnes homma alkoi sujua ja siirryimme uralle, jolla haimme taas sopivaa tempoa, hyvää asetusta ja hiukan kokoamistakin. Hiisu koetti alkuunsa vaivihkaa saada laukkaan vähän turhankin paljon potkua, mutta sinnikkäästi ratsastaja sai tamman pidettyä hallussa. Loppuverkoille kaksikon päästettyäni vaikutti ainakin ratsastaja huojentuneelta.

20.1.2020 : Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Ihan rehellisesti sanottuna ei oltaisi voitu ikipäivänä uskoa, että Hiisu hyväksyttäisiin suomenhevosten kantakirjaan. Vaan niinpä tänään sitten kävi ja vieläpä ihan kelvollisin pistein! Hiisu käyttäytyi tosi hyvin ollessaan arvioitavana, eikä sählännyt lainkaan omiaan. Keli ei ulkona ollut kaikkein otollisin ja oudot maneesit ovat tammaa tupanneet aiemmin jännittää, mutta nyt neiti soi käyttäytyä lähes moitteettomasti! Etukäteen tuli jännitettyä aika lailla, etenkin kun Hiisun on ollut kisaeläkkeelläkin jo hyvän tovin eikä sen kanssa juuri ole tallin rajojen ulkopuolella käyty. Erinomaisesta esiintymisestä ja yllättävästä menestyksestä inspiroituneina päätettiin tähdätä tamman kanssa myös helmikuun laatuarvosteluihin jos vaan saadaan kaikki vielä siihen mennessä valmiiksi. Ja tokihan tässä olisi tammasta meille kotiinkin jäävä varsa vielä tehtävälistalla kunhan vaan löydetään sopiva ori!