Kaunon Luppakorva

14.10.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Vesi valui kohisten pitkin rännejä ja muodosti pihoihin inhottavia lätäköitä. Hevosten vuohiset olivat kuran peitossa ja asiat olivat muutenkin kaikinpuolin ikäviä. Istuin satulahuoneessa jynssäämässä hevosten varusteita kun puhelin vierelläni pirahti soimaan. Kaunovaarasta meille varattu ori, jonka tarkoituksena oli muuttaa meille vasta marraskuussa, voisikin näin extempore hypätä puolillaan olevaan traileriin saman tien. Tallilaiset olivat menossa kisamatkalle aivan naapuriimme, joten kuljetuskuluissakin säästettäisiin. Mitäpä tähän muutakaan sanoa kuin että "no ehdottomasti, kärryyn vaan" ja äkkiä lokakuinen keli ei enää haitannutkaan. Luppis on hevonen jota etsittiin ja odotettiin hyvin hartaasti. Vaikka Luppis ei sukunsa puolesta olekaan sieltä harvinaisimmasta päästä, niin itse olen kovin ihastunut orin sukujuuriin. Eritoten Luppiksen isää olen aiemminkin ihastellut ja kyllä Luppis isäänsä ainakin mökälemäisen ulkomuotonsa puolesta on tullutkin!

19.5.2017 - Kevätmaasto Kaunovaaran kasvateille, kirjoittajana rukkanen
Ensimmäinen ryhmä saapui hiljalleen perjantai-iltapäivästä Kaunovaaraan. Ilmoittautumisia vastaanottaessani saatoin hieman naurahtaa huomatessani tämän ryhmän nallepainotteisuuden, kaikilla kolmella orilla oli isänä Villahaan Nalle. Oli Vaniljanalle, Surunalle ja vielä Luppakorva. Onneksi ryhmän ainoa tammavahvistus oli jotain ihan muuta. Oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa nämä kaikki neljä kaunovaaralaista samassa paikassa. Veljekset tuskin olivat koskaan edes tavanneet toisiaan, nyt ne haistelivat tuttua syntymäpaikkaansa yhdessä rivissä. Johtohevoseksi valikoin ryhmän teemaan sopivasti Villahaan Nallen. Isäori saisi johtaa laumaa, se oli yksi tallin parhaista maastoratsuista.

Sää oli kylmä, joten varmistin vielä ennen lähtöä kaikkien ratsastajien varustuksen. Ettei nyt kukaan vilustuisi yhden keväisen maastoreissun aikana. Olin tilannut viikonlopulle vähintään +15 asteista kevätsäätä, mutta saimme ehkä juuri ja juuri +5 astetta ja sateen vaaraa. No, täytyi mennä sillä mitä oli annettu. Lämpimät vaatteet päälle, reipasta vauhtia maastossa ja laavulla kuumaa makkaraa ruuaksi. Ratsut varustettiin pihassa, yhteistuumin mietimme hieman reittiä. Kaikki ratsastajat toivoivat vauhdikasta reittiä, ei nyt himmaltaisi kun porukka oli pieni. Porukan järjestys oli lähtiessä seuraava, ensimmäisenä meidän Nalle, sen perässä Luppis, Nalle ja Teuvo sekä viimeisenä joukon tammavahvistus Hippu. Isä-Nalle lähti reippain mielin johtamaan letkaa tuttuihin maastoihin. Onneksi tässä porukassa oli fiksusti käyttäytyviä maastoratsuja. Ratsastajien kanssa ehdittiin alkumatkasta höpistä hieman, metsä vain kaikui kun porukalla naurettiin. Samalla vieraiden jännitys uutta maastoa kohtaan varmasti helpottui. Katselin välillä taaksepäin ja orit kävelivät siivosti perässä. Hippu pienimpänä joutui pistämään välillä enemmän vauhtia kinttuihinsa pysyäkseen mukana. Ensimmäisen ravipätkän lähestyessä kerroin nopeasti miten tässä mentäisi, ensin pitkää suoraa ravissa, jonka jälkeen tulisi loiva kaarre mäkeen. Mäki tosin nousisi jyrkemmäksi. Kaarteessa voisimme nostaa laukan ja varoitin, että ainakin meidän Nalle tietäisi tämän olevan laukkakaarre, se lähtisi varmasti eteenpäin kovaakin vauhtia. Mäessä voisi jokainen mennä itselleen sopivaa vauhtia. Laukalla siihen mihin ratsu jaksaa, raville olisi pudotettava kuitenkin. Ihan toivottoman jyrkkä mäki ei ollut kyseessä, sellaisiin päästäisi sitten myöhemmin. Niin lähdettiin kovempaa vauhtia. Ravissa porukka pysyi hyvin kasassa, kaikki kolme oria ravasivat isäorin perässä, Hippu pyrki ohittamaan Teuvoa, joka ei pitänyt tästä ajatuksesta yhtään vaan kiri koko ajan tamman edelle. Kaarteessa annoin Nallen nostaa laukan ja niin paineltiin kovaa vauhtia mäkeä ylös. Yllättäen joukko hajosi sen verran, että Nallen perään nousikin iloisesti toisia ohitteleva Teuvo. Hippu loisti edelleen porukan perällä, ei tosin hävinnyt oreille vauhdissa yhtään. Kun mäki muuttui jyrkemmäksi hidastimme kaikkia vauhtia, Teuvo ohjattiin määrätietoisesti suoraan Nallen taakse ja järjestys oli nyt muuttunut pikkuisen. Tällä järjestyksellä kuitenkin meno tuntui toimivan hyvin. Isä-Nallesta ei Teuvokaan pääsisi ohi, pistäisin hevosen vaikka poikittain eteen, jos ori yrittäisi turhan kovasti ohitella.

Mäen päälle päästyämme jatkoimme käynnissä vaaraa pitkin. Maisemat olivat upeat vaikka sää olikin harmaa. Täältä näkyi järvi ja Kaunovaaran tilukset. Keväinen vehreys antoi vielä odottaa, mutta oli tämä silti kaunein näkemäni maisema. Mikäs siinä kasvattiensa kanssa kulkiessa. Polku oli kapea ja vaati hevosilta enemmän tarkkuutta. Kävelimme rauhallista vauhtia jonkin matkaa kun polku vei alaspäin. Laskeutumisen jälkeen edessä oli taas leveämpi polku, jossa saattoi ravata. Ravipätkä kesti nyt pidemmän aikaa, porukka tuli perässä hyvinkin rauhallista vauhtia. Kukaan ei keksinyt sen kummepia temppuja vaan matka jatkui reippaasti. Laavulle saavuimme noin 45 minuutin kohdalla. Ratsastajille pieni tauko varmasti tekisi terää. Onneksi vielä ei ollut juurikaan itkikoita, joten saimme nauttia nuotiolla makkaran paistamisesta ilman ikäviä verenimijöitä. Hevoset kiinnitimme puomeihin laavun viereen. Kuuntelin onnellisena tarinoita kasvattien edesottamuksista, varsinkin orien omistajilla tuntui riittävän paljon yhteistä puheenaihetta. Hipusta sain kuulla mielenkiintoisia juttuja, rohkea pikkutamma oli kyllä jo pikkuisen voittanut minut puolelleen ollessaan hyvin samankaltainen emänsä kanssa.

Kun makkarat oli syöty jatkoimme matkaa. Nyt mentäisi sellaista reittiä, että saataisi todellakin mennä lujaa. Pitkä hiekkatie johti meidän mailta isännän maille, joten siellä ei pitäisi tulla ketään vastaan. Saisimme rauhassa painaltaa menemään ihan omaa vauhtia. Tasainen osuus olisi oivallinen laukkapätkä, kiemurtelevaa mäkistä osuutta voisimme sitten mennä ravissa ja ennen kotipihaa otettaisi ihan rento käyntiä. Tänään ei sää ollut millään tavalla otollinen uittamiselle, joten yksikään ratsastaja ei hinkunut rannalle. Kotimatka taittui järjestyksessä Nalle, Teuvo, Hippu, Nalle2 ja viimeisenä Luppis. Hippu oli pistänyt orit ojennukseen tauon aikana ja veikkasin sen pärjäävän hyvin siinä välissäkin. Tuskin muut yrittäisivät mitään kun kipakka jääräpää voisi antaa kaviosta, jos jokin ei sitä miellyttäisi. Laukkapätkällä vauhti pysyikin suhteellisen rauhallisena, pieni sadekuuro tosin saattoi vaikuttaa asiaan. Loppumatkasta olimme kaikki likomärkiä, joten ketään ei oikein huvittanut painaltaa tuhatta ja sataa kun eteensä ei meinannut nähdä kunnolla.
Kaunovaaran pihaan saapuessamme kiitin koko porukkaa ja suosittelin laittamaan hevoset talliin, vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle ja kokoontumaan vielä tallitupaan teelle. Tarjolla olisi myös aamulla paistettua pullaa, ei tosin emännän paistamaa, mutta paikallisen leipomon uunista haettua kanelipullaa. Vaihdoimme tallituvassa kertomuksia talleista, hevosista ja elämästä. Oli mukavaa tutustua kasvattien omistajiin kunnolla.