Kottarainen

20.1.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Kottaraisen myynti-ilmoituksen nähtyäni en juuri tyytynyt jarruttelemaan saati pohdiskelemaan - puhelinlangat alkoivat laulaa lähes salamana ja niin kisakentilläkin useaan otteeseen ihailemani ori varattiin meidän nimiin! En ollut pysyä nahoissani ja Kaarnan Suomenhevosiin ajaessamme automatka tuntui tietysti piinaavan pitkältä - jopa siitäkin seikasta huolimatta että Paju päästeli ajoittain menemään hienoista ylinopeutta. Saavuttuamme perille täysissä mielen ja ruumiin voimissa, oli meitä talliporukka jo vastassa. Meidät talutettiin suorinta reittiä oikean karsinan luokse ja sydänhän siinä suli! Pikkuruisen hopeanruunikon poniorin pää pilkisti oitis karsinan yli. Kottarainen oli ihan hurjan suloinen ja komea silmäripisineen sekä pörröisine jouhineen. Kottarainen on siinäkin mielessä meille ihan täydellinen ostos, että orin kanssa ei tarvitse enää kisauspuolesta stressata, vaan sen kanssa päästään keskittymään jalostuskeen ja kaikkiin mahdollisiin tuleviin kissanristiäisiin mitä keksitään. Koeratsastus sujui sekin kerrassan loistavasti ja olin niin iloinen että Paju loi huolestuneita katseita minuun tämän tuosta. No kai sitä nyt saa iloita jos löytää itselleen täydellisen hevoskaverin!

8.3.2018 - Estevalmennus, valmentajana Maisa (Liia)
Kottis liikkui pirteästi ja halukkaasti eteen ja Liia selässä ei juuri muuta joutunut tekemään kuin oleilemaan ja hiukan ohjaamaan, joten pistin ratsukon heti alkutunnista saakka keskittymään erilaisiin taivutuksiin ja yksinkertaisiin koululiikkeisiin. Alkuverkkojen jälkeen siirryttiin treenaamaan puomeilla ja kavaleteilla. Kottis kuunteli hienosti apuja ja teki kaiken mitä siltä pyydettiinkin ilman oikuttelua. Ensimmäistä rataa kootessani ori selvästi terästäytyi ja puhkui intoa jo pelkästä ajatuksesta että kohta päästäisiin hyppäämään! Ratsukko selvitti esteet todella keveysti, joskin Liialla oli selkeästi työn ja tuskan takana pitää ori kurissa. Selkeästi tapakoulutusta vaadittaisiin, mutta ehkä ylimääräinen into karisee sitten iän ja kokemuksenkin myötä. Niin ainakin sopii toivoa! Ensimmäinen rata hypättiin maksimissaan 80 cm korkuisilla esteillä ja asettelin esteet suhteellisen yksinkertaisille reiteille, jotta vältyttäisiin suurimmilta katastrofeilta jos ratsun vauhti jäisinkin päälle. Radan alussa vauhtia oli niin paljon että hiukan jännitti, mutta keskivaiheilla tapahtui jotain ihmeellistä ja Kottis ryhtyi turhan vouhkaamisen sijaan kuuntelemaan ratsastajaansa. Loppurata sujui todella mallikkaasti ja käskin Liian ratsastaa putkeen vielä toistamiseen. Selvästi tässä hevosessa kyllä kaiken alla on ytyä ja tahtoa hypätä, kunhan Liia vain saa minut raahattua heitä kunnolla valmentamaan vielä jatkossakin!

22.3.2018 - Kouluvalmennus, valmentajana Liia
Valmensin tänään koulussa meidän pientä söppänäherraa Kottista ja Meriä. Kaksikko oli saanut keskenään lämmitellä ja ratsukko näytti sopivan hyvin yhteen, vaikkei Meri Kottista ole ihan hirveästi vielä ehtinytkään aiemmin ratsastaa. Alussa otettiin väistöharjoituksia niin käynnissä kuin ravissakin; Kottis hoiti homman kotiin heti alusta lähtien ja Merikin näytti heti rentoutuvan. Ravityöskentelyssä tehtiin vielä kahdeksikkoa ja siirtymiä ravista pysähdykseen ja käynnin kautta laukkaan. Laukkaharjoituksia tehtiin aluksi vain suoralla, mutta myöhemmin siirryttiin pääty-ympyrälle, jolla treenattiin asetusta. Ravista suoraan pysähdykseen siirtyminen oli alkuunsa hyvinkin haasteellista kaksikolle, mutta muutamien toistojen jälkeen tehtävä alkoi sujua melko hyvin. Kottis olisi änkenyt käyntiaskeleita jokaiseen mahdolliseen väliin, mutta sinnikkäällä ratsastuksella ja selkeillä avuilla homma helpottui. Laukannostot sujuivat hienosti, samoin laukkatyöskentely pääty-ympyrällä. Aika ajoin Kottiksella on ollut ongelmia laukkatyöskentelyn suhteen etenkin juuri ympyrällä; Kottis meinaa aina pikkuhiljaa koventaa vauhtiaan, jolloin laukka muuttu lähinnä sekopäiseksi vauhkoamiseksi. Meri pysyi tarkkana ja vauhdinsäätely toimi hienosti! Kottis asettuu ja liikkuu kauniisti, kunhan ratasataja osaa sitä pyytää. Todella hyvä valmennuskerta, jonka jälkeen mielelläni vielä istuttaisin Merin orin selkään!

6.6.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
"No eikä kyllä varmasti oteta Kottista mukaan", Paju parahti taluttaessaan Nuppia karsinaan. Meidän oli tarkoitus lähteä maastolenkille uittamaan Nuppia ja alkuperäisen suunnitelman mukaan toisen piti polkea pyörällä vieressä. "No mutta kun kivempi on mennä kahdella hevosella", maanittelin Pajua ja hypistelin samalla Kottiksen otsatukkaa. Paju huokaisi ärtyneenä ja suostui pitkin hampain; "Se on sitten sun vastuulla jos jotain tapahtuu", mies vielä murahti ja ryhtyi harjaamaan kiukkuisin vedoin Nupin kiiltelevää karvaa. Tuulettelin mielessäni ja ryhdyin valmiselemaan myös Kottista tulevaa retkeä varten. Pistettiin oripojille satulat selkään - vaikka kumpikin niistä tulee hyvin muiden hevosten kanssa toimeen erityisesti ratsain, niin eipä sitä ikinä voi tietää vaikka ne keksisivätkin tehdä jotain typerää. Lenkille lähtiessämme Nuppi erityisesti liikkui silmät puoliummessa ja johtohevonen vaihtui Kottikseksi jo lenkin alussa. Kottis liikkui reippaasti ja Paju sai ravata meitä kiinni omalla löntystelijällään. Vaikka matkaan olikin lähdetty jo varhain aamulla, alkoi keli nopeasti kuumeta ja matkaa taitettiin hyvin rauhallisella vauhdilla. Rannalle päästyämme Nuppikin vierkistyi ja kauhoi vettä onnessaan. Kottis ei suhtautunut vesileikkeihin niin suurella innolla, mutta suostui kastamaan hiukan jalkojaan veteen. Vesi näytti niin houkuttelevalta, etten voinut vastustaa kiusausta käydä itsekin pienellä uinnilla - Kottis odotti sillä välin mielellään kuivalla maalla puuhun sidottuna, mutta Nuppi halusi myös tehdä pienen uimalenkin. Kottis katseli oria ärtyneesti tukkansa alta ja tuhahti. Paluumatka sujui yhtälailla rauhallisissa merkeissä ja Paju joutui myöntämään, että kyllä meidän tallista löytyy järkeviäkin hevosoreja, joiden kanssa ei turhaa tarvitse stressata!

20.9.2018 - Estevalmennus, valmentajana Maisa (Liia)
Kokosin kaikessa rauhassa esterataa tämän päivän valmennusta varten, kun hopeanruunikko ori Liia selässään lepatteli maneesiin. Orilla oli ihan tosissaan ilo irti ja tulta kavioissa, eikä se millään olisi malttanut pelkästään kävellä. Aloitettiin alkuverkat aika haipakkaan (ihan jo siitäkin syystä että minun kävi sääliksi selässä kamppailevaa ratsastajaa) ja Kottikseksi kutsuttu ori alkoi kaikkien meidän onneksi pikkuhiljaa rauhoittumaan. Alkuverkoilla tehtiin hiukan yksinkertaisia kouluharjoitteita, ne sujuivat ratsukolta kuin tanssi, joten pikkuhiljaa aloin pohdiskella että olisikohan tämä ylivilkas tättähäärä kuitenkin melkoisen lahjakas kisaratsu. Viimeisetkin epäilyksen haivenet karisivat pois, kun aloiteltiin estetreeniä. Kottiksella on uskomaton keskittymiskyky innostaan huolimatta, se osaa itsekin huolehtia ponnistuksesta ja lähestymisestä, se on suomenhevoseksi uskomattoman ketterä ja vieläpä rakastaa hypätä! Keskityttiin alkuunsa siihen, miten voitaisiin käännöksissä saada karsittua muutama sekunti suorituksesta pois, sarjoihin ja muuriin. Muuri oli Kottiksen mielestä hiukan jännä ja se teki alkuunsa hölmöjä loikkauksia esteen yli, mutta tottui lopulta ajatukseen ja lopetti pelleilyn. Sarjoilla on useiden ratsukoiden kanssa aina jotain ongelmaa, mutta tämän kaksikon kanssa kaikki sujui loistavasti ja kuin oppikirjan mukaan heti alusta saakka. Vauhtia sen sijaa kaksikko kaipasi ja pientä potkua takalistolle, joten tässä asiassa sentään pääsin neuvomaan ja pätemään. Ja kyllä Kottiksesta potentiaalia löytyy vauhdinkin suhteen, ori vaan ei rakenteeltaan ole niin sulava kuin esimerkiksi puoliveriset ja se vauhti täytyy ehkä hiukan onkia esiin. Seuraavalla valmennuskerralla varmasti paneudutaan tähän ajankäyttöön vielä paremmin!

1.10.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Ollaan haaveiltu Kottiksesta varsaa omaan talliin jo iät ja ajat ja vihdoin ultrattiin meidän stadi-tamma Putsku orista kantavaksi, jee! Kottiksen ensimmäinen jälkeläinen, Kaarnan Kuukiuru, syntyi jo edellisen omistajan luona. Kuukiuru on kerännyt hyvää menestystä koulussa ja esteillä, joten kelpo kisaratsu tuli siitäkin! Ensimmäinen meillä syntynyt Kottiksen jälkeläinen, Vuornan Lohtulaulu, on sekin yhtälailla kerännyt menestystä kisakentillä. Tamma on myös kantakirjattu toisella palkinnolla ja tottapuhuen odotetaan myös Putskun ja Kottiksen varsasta näyttelykehien tulevaa tähteä! Tämän varsan jälkeen Kottis saa keskittyä tuleviin laatuarvosteluihin ja mahdollisesti sitä käytetään vielä jalostukseen tammalle tai parille - ollaan Vuornassa jokatapauksessa melko maltillisia hevosten jälkeläismäärien suhteen, joten kolmekin jälkeläistä on kyllä hyvä saavutus. Lähestyvä talvi on pistänyt hevoset puskemaan itselleen melkoista talvivarustusta, mutta Kottis näyttää olevan tässä touhossa muista jäljessä. Orilla on yhä melko lyhyt karva ja neuvoistani huolimatta ori tuntuu yhtä lykkäävän karvojensa kasvatusta. Tällä menolla Kottis joutuu viettämään koko talven loimiin käärittynä. Koska kelit eivät ole vielä totaalisesti viilenneet, otin asiakseni tänään pestä kaikkein mutaisimmat yksilöt. Kottiskin joutui käsittelyyni ja syvästi kastumista inhoavana persoonana se yritti vaikeuttaa työtäni viimeiseen saakka. Kottis kuopi maata näreissän ja tömäytteli jalkojaan lattiaa vasten. Vesiämpärit olivat kaatua sen tuhat kertaa ja letkuakin tallottiin minkä kerettiin. Lopulta minun oli pakko hälyttää Paju pitämään oria kiinni, jotta saisin työni päätökseen ilman isompia välinemenetyksiä. Loppuillan Kottis seisoi suu mutrussa loimitettuna karsinassaan ja varmasti kiukuttelee vielä huomennakin.