Mörkövaaran Jänisjahti

7.11.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Jes! Tänään meille vihdoin saapui ensimmäinen ikioma mörkövaaralainen ja täytyy vain sanoa että jo oli aikakin! Jänisjahdiksi ristitty hevosori on ollut meille varattuna jo pidemmän aikaa, mutta muuttopuuhia päästiin suunnittelemaan vasta muutama viikko sitten. Ollaan Pajun kanssa käyty katsomassa nuorta oria pariinkin otteeseen ja päästy seuraamaan orin koulutusta videoiden välityksellä. Jahti on todella energinen ja hiukan varovainenkin persoona, jonka kanssa puuhatessa kaikki ottaa alkuun aikansa, mutta lopussa kiitos seisoo. Jahti vaikuttaa vanhempiensa tavoin todella potentiaaliselta yleisratsulta ja se onkin mukavaa vaihtelua meidän koulusuokkien joukkoon. Jahdin rullaillessa trailerissaan tänään Vuornan pihaan, olimme tehneet aikalailla alkuvalmisteluja oria varten - Vuornan orisiiven ollessa pienessä rempassa meidän täytyi hetki ihan miettimällä miettiä miten me saataisiin taas uusi nuori ori turvallisesti sisään talliin. Onneksi vanhemmista oreista saattoi laskea tarhaan suurimman osan ja loput vietiin väliaikaisesti varsatalliin. Uuden orin taluttaminen läpi täyden oritallin ei nimittäin hurjasti houkutellut. Toki me saatettiin jättää vanhaherra Hamppu karsinaansa nököttämään, mutta se onkin persoona jota ei vähempää voisi kiinnostaa ryhtyä toisten kanssa kilpasille. Kun Jahti saapui ja saimme sen turvallisesti karsinaansa, huomasimme Jahdin suhtautuvan Hamppuun pelkällä suurella mielenkiinnolla ilman isottelun aikeitakaan. Jätimme hyvillä mielin kaksikon talliin ja huomasimme, ettei sieltä kuulunut yhtäkään hermostunutta huudahdusta. Kaksikosta kehkeytyikin oikein loistava parivaljakko ja täytyy toivoa, että Jahti imee itseensä mahdollisimman paljon Hampun positiivisia ominaisuuksia.

22.1.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Eliel (Liia)
Ei onneksi yhtään epäilyttänyt lähteä valmentamaan Jänöä kouluratsastuksen saralla mutta tuleepahan ainakin todennäköisesti aika jännittävä tunti... Orin pitäisi siirtyä keväällä kisakentille ja petrattavaa on vielä yhtä sun toista, mutta täytyy pitää sormet ristissä ja toivoa parasta. Alkuverkoilla Jänö käyttäytyi epätavallisen rauhallisesti ja tämä sai tietenkin niskavillani nousemaan pystyyn. Mielessäni pohdin että millaisia konnankoukkuja orilla on loppuvalmennukseen varattuna, mutta kun aika vaan kului ja ori yhä käyttäytyi melko asiallisesti, aloin itsekin ratsastajan tavoin rentoutua. Siirtymisissä viilattiin lähinnä ravinnostoa pysähdyksestä, sillä Jänöllä oli etenkin nuorempana tapana väkisin änkeä muutama käyntiaskel nostoon. Nyt ei enää ollut merkkiäkään kyseisestä ongelmasta, vaan siirtymiset sujuivat hienosti kerta kerran jälkeen. Jänö otti avut hyvin vastaan eikä pyrkinyt kaahottamaan pitkin uraa. Väistöissä oli alkuunsa pientä eripuraa kun asetti kaulansa omituiselle mutkalle eikä ollut mukamas yhtään tietävinään mitä siltä odotettiin, mutta aina ratsukkoa kentän keskeltä lähestyessäni alkoi Jänö toimia kuin ihmeen kaupalla juuri ennen kuin olin kosketusetäisyydellä. Ilmeisesti orin tavoitteena oli saada minutkin liikkeelle kentän keskeltä. Laukkatyöskentelyssä keskityttiin lähinnä vaihtoihin kolmikaarista kiemurauraa sekä kahdeksikkoja apuna käyttäen. Kahdeksikko sujui todella hyvin heti alusta saakka, kiemuralla saatiin hiukan pidemmän aikaa työstää, mutta lopulta sekin sujui oikein hienosti. Kaikinpuolin onnistunut ja hyvä valmennus ja varmasti kaksikko tulee menestymään hyvin myös kisakentillä kunhan saadaan vielä tietynlaista varmuutta mukaan ja kaikki liikkeet sujumaan täysin puhtaasti ja ilman vatvontaa.

29.3.2017 - Kouluvalmennus kasvattajan luona, valmentajana tvisha
Liia saapui tänään Mörkövaaraan valmennettavakseni kouluratsastuksen parissa orinsa Jänön kanssa, joka käyttäytyi paikalle saavuttuaan kuin maailman valtias. Ori pörhelsi menemään rinta rottingilla eteenpäin, hörähdellen kovasti valmennuksen viidelle muulle hevoselle, jotka sattuivat kaikki olemaan Jänön onneksi tammoja. Liian suruksi tammat kuitenkin aiheuttivat pientä päänvaivaa, sillä oli todella työn ja tuskan takana saada ratsastettua Jänö kuulolle ja saada hyvin avuille. Ratsukko sai työstää alkuverkan melko itsenäisesti, käyden läpi huolellisesti kaikki askellajit ja tehden paljon taivutteluja ja kaikkea muuta mitä itse halusivat. Vähitellen alun taiston jälkeen Jänö alkoi tasaantumaan ja liikkumaan paremmin avujen varassa, reagoiden niihin yllättävänkin terävästi.

Ratsukon tehdessä kivasti töitä yhteen, pääsimme aloittemaan valmennusta enemmälti ja siirtymään päivän tehtävien pariin. Aloitimme Liian ja Jänön kanssa tekemällä paljon siirtymisiä uraa pitkin, ensin käynnin ja ravin välillä, ja sen jälkeen käynnin ja laukan. Koska ori reagoi hyvin ratsastajan pidätteisiin ja pohkeeseen, onnistui alusta alkaen melkeinpä kaikki siirtymiset täysin nappiin. Ravi- ja laukkapohkeet saatuaan Jänö reippaasti siirtyi haluttuun askellajiin ja puolestaan hidasti käyntiin huolellisen pidätteen saatuaan. Liia sai tehdä siirtymisiä todella nopealla temmolla ja välillä vaihdella ravin ja laukan välillä, jolloin saimme Jänöä entistä enemmän avuille ja hallintaan. Tätä työskentelyä oli ilo seurata, sillä se näytti niin vaivattomalta ja kauniilta Liian antaessa huomaamattomia apuja ratsulleen, joka teki töitä tyytyväisin mielin. Siirtymisien jälkeen lähdimme tekemään kokoamisharjoituksia jokaisessa askellajissa, tehden samalla pitkille sivuille voltteja ja ajoittain pieniä tempon vaihteluja. Aloitimme kokoamisen käynnistä, joka kävi tältä ratsukolta käden käänteessä - Liian napakoista avuista Jänö kokosi itsensä kauniiseen ryhtiin ja asteli todella hyvännäköisesti eteen. Käyntitehtävän onnistuessa molempiin suuntiin emme tuhlanneet siihen hyvin paljoa aikaa, vaan siirryimme reippaasti toistamaan samaa ravissa. Ravissa Liia hetkellisesti menetti aluksi tuntuman ratsuunsa ja näin ollen kokoaminen vaati vähän enemmän, sillä toki se kadonnut tuntuma piti löytää takaisin. Muutaman hankalan pätkän jälkeen ratsastaja sai kun saikin Jänön hienosti ravissakin koottua, josta jatkoimme suorilta laukan pariin. Laukassa pyysin Liiaa ratsastamaan orinsa ensin rennosti hyvään, tahdikkaaseen ja pyörivään laukkaan ja vasta sen jälkeen lähteä kokoamaan tätä. Ratsastaja selvästi otti ravissa tekemästään virheestä opiksi, sillä nyt tuntuma pysyi napakkana hevoseen ja näin ollen kokoaminenkin lähti sujumaan hienosti. Kootun laukan myötä ratsukko sai vielä hetken aikaa työstää tahdikasta laukkaa keskiympyrällä, jota katsellessa ei jälleen voinut olla muuta kuin tyytyväinen.

Vähitellen, melkein 1,5 tunnin työskentelyn jälkeen, oli tehtävät hyvin paketissa ja näin ollen ratsukko sai siirtyä loppuverkan pariin jäähdyttelemään. Jänössä näkyi jo vähän väsymisen merkkejä, jonka vuoksi Liian ei tarvinnut hyvin kauaa ratsuaan enää ravissa taivutella, vaan siirtää melko nopeasti käyntiin ja antaa ratsulleen pitkät ohjat. Siis nyt en kyllä voi riittävästi ylistää tämän parivaljakon työtä! Alkuun Jänö oli vähän hankala innostuksissaan ja keskittyessään kaikkeen muuhun kuin itse työskentelyyn, mutta hienosti Liia jaksoi ohjata ratsuaan ja pyytää tältä topakasti. Kun yhteinen sävel alkoi löytymään, onnistui tehtävät kerta toisensa jälkeen hienosti, heidän parantaessa suorituksia alusta loppuun saakka. Kyllä ansaitsee Jänö tästä hyvästä paljon rapsutuksia ja illalla ehkäpä extrakaurat!

14.4.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Voi Jänö sentään! Orin kanssa on kerätty hienosti sijoituksia etenkin esteratsastuksen osalta mutta melkoisen pakerruksen takana kyllä on kaikki ollut! Tänään päästiin niin heppaherran kuin minunkin helpotukseksi hiukan hengähtämään kaiken treenin ja valmentautumisen keskellä. Kesän kisakaudella suunnitelmien mukaan Jänö ottaa hiukan rennommin, mutta syksyllä sitten taas alkaa herralla aktiivisempi kisaus. Synkän harmaa keli ei tänään juuri ilahduttanut, mutta ori oli kaikesta huolimatta oma iloinen itsensä. Tarhasta haettaessa tuntui energiaa olevan kuin pienessä kylässä ja hiukan alkuunsa jännitti että mitenköhän meidän maastolenkin shettisori Ryysyn kanssa mahtaa luonnistua, mutta kaksikko on aiemminkin toiminut oikein kivasti yhteen pienillä lenkeillä ja tänään tuntuivat kaikki olevan aivan yhtä hyvässä hengessä kuin ennenkin. Maastopoluilla Jänön reipas ja varma eteneminen toivat Ryysylle pieniä paineita, mutta kimo pikkuori tepasteli ihailtavalla tarmolla ratsastajineen meidän perässä. Polut olivat paikoin liukkaassa mudassa joten kaatuneet puunrungot ja ojat kierrettiin suosiolla jo kauempaa. Peltopätkällä tosin uskallettiin jo tapamme mukaan hiukan irrotella ja Jänö sekä Ryysy kumpikin puhkuivat ilosta jo pelkästään pellon nähtyään. Laukka nousi kaveruksilta niin reippaasti että itsekin jo meinasi vauhtia säikähtää, mutta Jänö pysyi silti hyvin apujen alla eikä yrittänyt mitään omia kepposiaan. Ryysy jäi jo heti alussa lyhyiden jalkojensa kanssa reippaasti jälkeen, mutta kyllä silläkin oli vikkelää etenemistä! Maastoretket ovat kyllä aina omiaan piristämään ihan miten harmaata ja mälsää keliä hyvänsä!

13.7.2017 - Estevalmennus kasvattajan luona, valmentajana tvisha
Ratsukon saavuttua kentälle huomasin heti, että tänään tässä parivaljakossa tulee olemaan kyllä työtä, ja paljon! Sekä ratsastaja, että hevonen hänen allaan näytti siltä kuin koko viime yö olisi valvottu ja samoilla silmillä lähdetty aamulla töihin. Patistin Liian ja Jänön samantien reippaasti hommiin, enkä kuunnellut yhtään narinaa tai katsonut laiskottelua. Vähitellen ratsukon välillä alkoi kehittyä jonkin asteinen yhteistyö ja hevonen lähti liikkumaan hieman tahdikkaammin eteenpäin, joten suuntasimme heti rakentamani esteradan pariin. Olin pystyttänyt kentälle kahdeksan metristä estettä niin, että meillä oli kolme yksittäistä pystyä, yksi kahden esteen sarja ja yksi kolmen esteen sarja. Vaikka alkuverkassa Jänö oli jo ihan kiitettävän reipasta laukkaa näyttänyt, ei sen lähestymiset ensimmäisille pystyille kyllä päätä huimannut. Liia sai käyttää todella napakkaa jalkaa ja oikeasti käskeä hevostaan eteen, jotta se laukkasi tahdikkaasti aina ponnistuspaikalle saakka ja tämän jälkeen käytti vielä voimakkaasti jalkojaan hyppyyn. Pudotuksitta ratsukko kyllä selvisi näistä lötköistäkin ylityksistä, mutta se terävyys oli kyllä alkuun todella hukassa. Sarjaesteille ratsukon oli pakko skarpata, sillä niitä ei vastaavanlaisella menolla olisi ylitetty puhtain paperein. Kahden esteen sarjalle Liia ja Jänö tulivat hyvin, ratsastajan hyvästä merkistä ja pidätteistä ori hyppäsi esteet hallitusti, ilman minkäänlaista ongelmaa. Kolmen esteen sarja oli sitten puolestaan vähän haastavampi, eikä siitä meinattu selvitä ilman pudotuksia sitten millään. Tällä sarjalla väleihin mahtui vain yhdet laukka-askeleet, josta huolimatta Jänö yritti tunkea sitä kahta väliin, ja lopputuloshan oli sillä selvä. Milloin lenteli puomit, milloin meinasi koko hevonen mennä nurin ratsastajineen päivineen, joten vaarallisia tilanteita nähtiin vaikka vauhdin huumalta säästyttiin. Liian tuli siis tällä esteellä olla oikeasti hereillä, antaa huolelliset pidätteet ja laskea tarkasti se yksi askel, jotta ponnistaminen tapahtui oikeasta kohtaa. Toistojen kautta koko rata lähti kuitenkin odotetusti rullaamaan paremmin, joka kierroksella ratsukko paransi suorituksiaan, eikä montaa kierrosta ennättänyt kulumaan kun kaikki palat loksahtivat radalla kohdilleen ja puhtaita suorituksia alkoi satelemaan. Tänään valmennuksessa haastetta toi siis orin hieman laiska ote työskentelyyn, joten ratsastaja sai laittaa kyllä kaikkensa peliin ja tehdä huolellista työtä selässä, jotta saimme kun saimmekin onnistumisia. Vähitellen reilun tunnin työskentelyn jälkeen sai ratsukko siirtyä loppuverkan pariin, samalla minun kertoessa heille päivän plussat ja miinukset - onneksi plussia oli kuitekin loppujen lopuksi enemmän!

1.8.2017 - Estevalmennus, valmentajana Viena (Liia)
Pitkästä aikaa saavuin valmentamaan vuornalaisia hevosia ja tänään ensimmäisenä eteen lykättiin isokokoinen suomenhevosori Jänisjahti. Liia näytti selvästi olevan hyvin ihastunut oriin ja esitteli sitä kuin mitäkin kultakimpaletta - ja kyllähän oikein komea hevonen kyseessä olikin. Valmennuksen alettua kelailin mielessäni että "jaa, tässä sitä taas mennään". Jänöllä oli sata lasissa heti alusta saakka ja Liialla työ ja tuska saada innosta soikeana hypähtelevä ori pidettyä aisoissa. Kunnon lämmittelyt vaan alle ja reilusti erilaisia siirtymisiä ja tehtäviä niin kyllä se siitä sitten alkoi vihdoin rullaamaan. Aloiteltiin ihan pelkillä puomi- ja kavalettiharjoituksilla kuultuani että Jänön kanssa on keskitytty lähinnä koulutreeniin viimeaikoina. Reilusti kisanneena ja hienosti koulutettuna ratsuna nämä harjoitteet olivat tietysti kaksikolla helppoja kuin mikä, mutta perusasioita kannattaa silti aina tasaisin väliajoin kahlata. Ensimmäiset esteet Jänö hyppäsi hienosti, vauhti nyt meinasi nousta välillä turhan kiihkeäksi mutta aina lopulta ori kuunteli ratsastajaansa - aina täytyi ilmeisesti kuitenkin saada hiukan kokeilla että josko nyt saisin vaan rynnätä kaikkien läpi täysillä. Radan koottuani jätettiin esteet metriin ja hiukan sen alle, radassa korostuivat oikeat lähestymiset ja vauhdin säätely sekä tarkka valmistelu. Tarkkuutta vaativat radat eivät välttämättä olleet sitä Jänön ihan ominta alaa, mutta tästäkin huolimatta kaikki lähti rullaamaan odotettua paremmin. Yhtään pudotusta tai virhettä ei tullut ja kaksikko toisti radan uudestaan ja uudestaan yhtä hienosti. Nostettiin esteet orin omalle tasolle ja tällöin alkoi jo näkyä yritystä ja hikikarpaloita ratsastajan otsalla, mutta yhä edelleen radat sujuivat oikein hienosti. Varmasti kaksikko tulee pärjäämään hienosti syksyllä kun orin olisi määrä alkaa kisauraansa lopettelemaan viimeisten kisojen myötä.

24.12.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Aamulla jouluaaton rauhassa ja riisipuuroa suuhunsa mättäessä sitä ei juuri maallisilla asioilla paljoa päätään vaivannut. Meidän ihanat tallitytöt Julia ja Birgitta olivat luvanneet hoitaa tallihommat aattona, joten minulle ja Pajulle jäi ihanasti aikaa loikoiluun ja laiskotteluun. Iltatalli oli toki kipaistava hoitamassa, mutta muuten ah, niin kiireetön aamupäivä oli kerrassaan tervetullut. Aina siihen saakka kunnes puhelin pärähti soimaan. Hengästyneen Birgitan sanoista oli kerättävissä kolme, jotka jo selittivät koko tilanteen. Ryysy ja Jänö. Pää kolmantena jalkana sännättiin Pajun kanssa tallille ja siellähän meitä jo odotti herrojen aiheuttama fiasko; kelmit itse juoksivat ympäri tallipihaa yksi nuori orivarsa perässään. Ryysy havitteli hyvin määrätietoisesti tietään tammatalliin, mutta oven salpa oli onneksi liian monimutkainen kavioilla tai turvalla avattavaksi. Jänö puolestaan oli ottanut asiakseen keskellä tallipihaa koreana seisovan joulukuusen kaluamisen. Tästä alkoikin sitten varsin moniosainen kiinniottorituaali, joka lopulta huipentui ratsastuskentälle. Sieltä Paju noukki arkkivihollisensa Ryysyn, joka jo kovaa häkää koetti lirkutella kummastuneille hevosrouville viereisessä tarhassa. Jänölläkin oli täysi flirtti päällä ja hiukan jopa jännitti ottaa suurikokoinen ori taltettavakseen. Onneksi Jänö kuitenkin tammoista huolimatta salli itsensä otettavan kiinni ja korskahdellen tepasteli sisään omaan karsinaansa. Kaikki olivat kyllä hurjan ärtyneitä kaksikon metkuiluun, mutta kaipa sitä jouluaattoonsakin itsekukin tallinomistaja joutuu mahduttamaan vähintäänkin yhden katastoraalisesti käyttäytyvän kaviokkaan.