21.3.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Saatiin melko lyhyen ajan sisään jo meidän toinen mörkövaaralainen talliin! Tuohikas eli Tupu on isokokoinen musta tamma jota nopealla silmäyksellä voisi oriksikin veikata. Tupun isä Rohdon Taavetti asuu Hortensiassa ja KTK-II -palkinnon lisäksi se on palkittu lukuisissa varsa-arvioinneissa. Mustan ja melko ärhäkän isäorin vastapainoksi Tupun emä Metsänhaltija eli Halti on kaunis, kimo tamma, joka on luonteeltaankin ihan älyttömän ihana! Täytyy toivoa että isäorin ulkonäön perittyään Tupu ammentaisi luonteenpiirteitään enimmäkseen äitinsä puolelta. Muuttopäivä ainakin on mennyt aikamoisessa sähellyksessä, mutta eihän tällainen stressaava tilanne juurikaan tuo minkään hevosen parhaita puolia esille. Vielä riittää siis toivoa että kunhan Tupu pääsee kotiutumaan ja rauhoittumaan, kuoriutuu siitäkin sympaattinen ja lempeä tamma. "Toivossa on hyvä elää", virkkoi meidän tallimestari, joka naama hiessä runnoi oikuttelevaa tammaa uuteen karsinaansa. Täytyyhän sitä myöntää ettei alku välttämättä ole ihan niin lupaava kuin voisi toivoa, mutta on niitä ihmeitä hevosten suhteen aiemminkin tapahtunut! Ainakin kuulopuheiden perusteella...

4.9.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Ihan muutama päivä sitten Tupu sai ensimmäisen varsansa, hulppean kokoisen mustan orin, joka nimettiin Kuutamoiseksi. Orivarsa on jo varattuna Villahakaan, jonne varsa oikein mielellään luovutetaan sitten tulevaisuudessa. Tupu on osoittautunut erinomaiseksi äiti-materiaaliksi ja se huolehtii varsastaan kovalla moraalilla ja herkeämättä. Tänään kaksikko pääsi ensimmäistä kertaa hiukan ulkoilemaan ja Kuutamoinen oli tietysti ihan ällikällä lyöty. Varsa säntäili sinne tänne ja Tupulla oli kova työ saada pikkuinen pysymään turvallisen välimatkan päässä. Kun oltiin lompsittu kaksikon kanssa ratsastuskentälle ja takaisin, päästin ne vielä pieneen tarhaan, jossa Tupu pääsi hiukan oikomaan kinttujaan omaan tahtiinsa. Kuutamoinen juoksi emänsä vierellä honteloin koivin ja näytti vallan suloiselta kömpelyydessään. Tupu sai karsinassa vielä kunnon harjauksen ja hiukan porkkanoita - tekeehän tamma tällä hetkellä juuri sitä maailman tärkeintä työtä huolehtiessaan pienestä varsastaan.

6.10.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Liia
Tupulla on ihan mukavasti jo homma hanskassa koulujuttujen osalta kun sijoituksiakin on kerääntynyt ihan hyvin. Luokkavoittoja ei ole vielä saatu ainoatakaan, joten tämän päivän valmennukselta odotellaankin kaikkea pikkuhiomista ja ratsastajan ja ratsun yhteistyön viilaamista. Kylmentynyt ilma oli saanut yleisesti tallin hevosiin jo enemmän vauhtia aikaan ja kuten ratsastajan kanssa pelkäsimmekin, myös Tupu puhkui ylitsepursuilevaa vauhtia ja tarmoa. Alkutreeni ja lämmittely meni lähinnä tamman energianpurkuun. Kaksikko teki myös paljon ympyröitä ja kiemurauraa, jotta saataisiin hyvin ratsu lämpöiseksi jokapuolelta. Treenasimme myös yksinkertaisia siirtymisiä käynti-pysähdys-käynti ja myöhemmin samaista tehtävää ravilla, jotta tamma saataisiin kuulollekin hiukan paremmin. Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli kulmien ja teiden ratsastus, sillä Tupu oikoo helposti reiteissä ja onkin tärkeätä ratsastaa tamma loppuun saakka. Treenatessa tehtävä sujui hyvin, mutta tiesin että epähuomiossa kulmien ratsastaminen saattaisi kaksikolta unohtua kun oli niin paljon muutakin tehtävää. Suunnittelin ratsukolle katalan ansan; treenasimme väistöjä pitkillä sivuilla ensin kentän keskikohtaa kohti ja sen jälkeen takaisin uralle. Lyhyillä sivuilla tehtiin mahdollisimman pieni voltti. Kaksikko ei ollutkaan niin helppo nakki, sillä heti ensimmäisellä kerralla myös kulmat ratsastettiin täysin moitteetta. Toistimme harjoituksen muutamia kertoja, mutta edes väistöt eivät yllätykseksemme tuottaneet Tupulle tänään minkäänlaista mielipahaa. Laukkatehtävällä annoimme tamman laukata rennosti omaan tahtiinsa keskiympyrällä samalla hiukan asetuksia ja ratsastajan asentoa miettien. Kaikenkaikkiaan tehokas ja hyvin onnistunut valmennus oli mukava lopetella hymyssä suin, ja vaikuttipa Tupukin ihan tyytyväiseltä itseensä!

23.11.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Tupun toinen varsominen ei sujunut aivan niin helpolla ja hyvin kuin aiempi, mutta varsan vika-asennosta huolimatta kumpikin hevosista selvisivät hyvin. Omistajatkin selvisivät onneksi pelkällä säikähdyksellä ja eläinlääkärikin tajuttiin hälyttää jo hyvissä ajoin paikalle. Tupu on arvatenkin aivan poikki koko tapahtumasta, mutta urheasti se sinnittelee varsansa vierellä. Ruunikon tammavarsan nimeksi annettiin Taikahallas ja se osoittautui kyllä aivan alusta saakka varsinaiseksi taistelijaksi. Tamman tuittupäisyys tuntuu tulevan jatkuvasti vain vahvemmin ja vahvemmin esiin, eikä tällaisissa tilanteissa kyseistä ominaisuutta voi todellakaan laskea negatiiviseksi. Kun Tupukin sai eläinlääkäriltä täysin terveen paperit ja uskallettiin päästää miesparka vihdoin kotiin, päädyttiin yksissä tuumin jäädä varmuuden vuoksi partioimaan loppu aamuyöksi talliin. Pajulla oli toinen vahtivuoro ja aamun valjetessa tultuani talliin takaisin, oli Tupu jo jalkeilla ja veteli heinää niin kovalla ruokahalulla ettei kyllä jäänyt epäilyttämään etteikö tamma tästä hienosti selviäisi!

26.12.2017 - Kouluvalmennus kasvattajan luona, valmentajana tvisha
Mörkövaarassa järjestettiin joulukuisena tapaninpäivänä kouluvalmennus tallin kasvateille. Mukana oli peräti yhdeksän ratsukkoa, jonka vuoksi valmennus pidettiin tallin suuressa maneesissa, joka oli jaettu kahteen osaan. Vaikka vähän ahdasta olikin, hyvällä joulumielellä mahtuivat kaikki ratsukot työstämään tehtäviä rauhassa omaan tahtiin. Alkuverkat jokainen sai suorittaa itsenäisesti, käyden huolellisesti läpi kaikki askellajit ja tehden paljon taivutteluja. Kun hevoset näyttivät kutakuinkin olevan avuilla ja ne liikkuivat rennosti eteen, lähdimme suorittamaan päivän tehtäviä. Aloitimme suurilla keskiympyröillä, tehden myötä- ja vasta-asetuksia sekä lisäyksiä käynnissä ja harjoitusravissa. Tämä tehtävä onnistui molemmin puolin oikein sujuvasti, eikä suurempia hankaluuksia ilmennyt. Jatkoimme harjoitusravissa uraa pitkin, aloittaen tekemään keskihalkaisijalta raviväistöjä vuorotellen molempiin suuntiin. Lisäksi ratsukot saivat tehdä pitkillä sivuilla pysähdysharjoituksia suoraan ravista, mikäli he joutuivat odottamaan vuoroaan. Viimeisenä tehtävänä oli laukkasiirtymiset, joiden aikana maneesissa kävi melkoinen ruljanssi. Jokainen pitkä sivu laukattiin pyörivässä ja oikein tahdikkaassa laukassa, lyhyet sivut puolestaan mentiin harjoitusravissa, joskin tehden vielä joka toiseen päätyyn laukkavoltit. Osalla ratsukoista laukkatehtävä sujui moitteitta, osa taas kaipasi enemmän apuja, mutta hyvin siitäkin härdellistä selvittiin. Laukkatehtävän jälkeen jokainen ratsukko sai rueta suorittamaan vielä omaan tahtiin ravissa loppuverkkaa.

Tupu oli ehdottomasti valmennuksen laiskin yksilö, se oli Liian kanssa ratsukko jota kaikki muut joutuivat vähän väliä väistelemään kun hevonen nähtävästi tuumaili ettei työnteko hänelle sovi. Valmentajaa huvitti heidän meno jo alusta alkaen, Liia naama punaisena yritti patistaa ratsuaan liikkeelle, joka hyvä että jaksoi eteenpäin kävellä. Pohje, pohje, pohje ja tarvittaessa raippaa muistutuksena! Tätä ohjetta noudatettiin lähestulkoon vartin verran ennen kuin Tupu keksi, että kappas hänellä on jalatkin vartalon alla. Vähitellen Liia alkoi siis saamaan hevostaan vetreytymään ja tahdikkaampaan liikkeeseen, toki tilaisuuden tullen tamma edelleen hidasti omatoimisesti vauhtiaan. Keskiympyrällä ratsastaja joutui tekemään melko reilusti töitä liikkeen ylläpitämiseksi, jottei parivaljakko jäänyt täysin muiden jalkoihin. Alun hankaluuksien jälkeen Liia sai onneksi Tupun sen verran tekemään lisäyksiä, että he pääsivät kutakuinkin mukaan toisten menoon. Vauhtiin päästessään sekä käynnin että ravin lisäykset näyttivät jo hetken päästä yllättävänkin hyviltä, Tupun alkaessa jo peräti kantamaan itseään ryhdikkäämmin. Väistöihin siirryttäessä ravin ylläpitäminen oli edelleen kaiken A ja O, eli paljon pohjetta, mutta myös ohjasta tukevia apuja sekä pidätteitä väistöjen onnistumiseksi. Ensimmäiset kierrokset olivat vähän hakemista, ajoittain Tupu väisti todella kivasti, mutta välillä se taas vänkäsi pohjetta vastaan eikä tehnyt juuri muuta kuin tepastellut eteenpäin. Liia ei kuitenkaan antanut periksi tamman oikuille vaan pyysi tältä jatkuvasti vain enemmän, joka toi toivottua tulosta loppua kohti. Laukkaan päästessä oli jälleen sama kaava: alkuun Tupu ei liiemmin laukka-apuja ymmärtänyt, se ravasi tyytyväisenä pitkät sivut ja parhaimmillaan jopa hidasti käyntiin lyhyelle sivulle tultaessa. Tammaa sai taas jonkun verran herätellä raipalla ja nostoissa napauttaa ihan reilusti takapuoleen, jotta se taas sai sen isomman vaihteen silmään. Toistojen kautta siirtymiset alkoivat onnistumaan jo kohtalaisen hyvin, jonka myötä oli hyvä lähteä lopettelemaan.

1.2.2018 - Kouluvalmennus, valmentajana Liia
Tänään pääsin valmentamaan meidän heposista Tupua yhden tammalle suhteellisen uuden ratsastajan kanssa. Täytyy sanoa että jännitti ja ihan todenteolla, eikä siihen auttanut tamman varsin kenkkumainen käyttäytyminen kyseisen päivän aamuna. Maneesiin kävellessämme Tupu viskoi jo päätään hyvin päättäväiseen tahtiin ja olisi mielellään ottanut useammankin loikka-askeleen, mutta ratsastaja pysyi topakkana. Alkulämpöjen aikana Tupu onneksi alkoi hiukan sopeutua ajatukseen että tänään tehtäisiin töitäkin, eikä sen tarvinnut vängätä vastaan jokaisesta asiasta. Kun olimme verkanneet molempiin suuntiin runsailla ympyröillä ja volteilla, siirryimme harjoittelemaan hiukan väistöjä. Ratsukon tehtävänä oli pitkillä sivuilla tehdä väistö kohti kentän keskiosaa, jonka jälkeen väistää takaisin uralle. Lyhyellä sivulla nostimme ravin ja teimme pysähdyksen, josta taas uusi nosto raviin ja siirtyminen käyntiin pitkän sivun alussa. Tehtävä aiheutti suurta nyrää ja päänvaivaa ratsukolle - Tupua ei olisi vähempää voinut kiinnostaa sensortin väkertäminen ja hetken aikaa meneillään olikin pieni sisällissota ratsukon kesken. Ratsastaja sai kuitenkin hienosti tamman alleen ja kuuntelemaan apuja ja tehtävän suorittaminen saattoi vihdoin alkaa ihan tosissaan muutaman täysin plörinäksi menneen kierroksen jälkeen. Kun Tupu vihdoin suostui edes yrittämään, oli suoritus oikein nätti ja mukava. Tietenkin suoritus paranee sitä mukaa kun ratsukko pääsee toisilleen tutuksi, mutta tähän hätään olin oikein tyytyväinen! Valmennukseen oli kulunut jo yllättävän pitkä aika, joten teimme vielä muutamia laukkanostoja ympyröillä ja ne sujuivat oikein kivasti. Tupu ei koittanut juosta pitkin seiniä, vaan pysytteli hyvässä vauhdissa ja kuunteli muutenkin ratsastajaansa. Päästin kaksikon loppuverkoille ja kehuin Tupua itsekin.

27.4.2018 - Estevalmennus, kirjoittajana Liia
O-ou. Tänään meitä saapuisi valmentamaan jälleen Eliel ja täytyy myöntää, että perhoset vilisivät vatsassa heti aamusta saakka. Tupun kanssa on kisattu jo hieno esteura, mutta taitoja täytyy pitää terässä tulevia laatuarvosteluita varten. Varustaessa Tupulla oli melkoinen kiire päästä hommiin ja kentälle kävellessämme sen meno tuntui varsin vireältä. Viimeistään kun tamma kohdensi kentällä katseensa odottaviin puomeihin, muuttui sen meno ennestäänkin iloisemmaksi. Saatiin onneksi lämpätä alkuunsa ihan omassa rauhassa, tarkoituksella koitin purkaa Tupun energiaa ja ennen Elielin saapumista, mutta kun nainen pomppasi kentän keskelle, oli Tupulla edelleen intoa ja energiaa jakaa. Eliel tarttui heti toimeen ja pisti meidät molemmat melkoiseen kuntoprässiin, josta selvittiin sentään elävien kirjoissa. Kun vihdoin oli aika siirtyä esteiden pariin, oli meistä molemmista puristettu mehut jo niin pihalle, että keskittyminen ei ollut hankalaa edes Tupulle. Ensimmäiset yksittäiset esteet sujuivat melko hyvin, eikä Eliel ainakaan heti haukkunut suoritustamme. Muutamien toistojen jälkeen hän tarttui "laiskaan ja ryhdittömään" olemukseeni, jota koitin parhaani mukaan väsyneillä koivillani petrata. Ratsu sai olla sentään rauhassa ja tehdä työtään ilman moitetta. Kentän laidalle tullut Paju kehui jälkikäteen ihan hurjasti meidän suoritusta ja sanoi, että sitä oli ollut hieno seurata - kiva juttu, mutta tekijälle se ei ainakaan tuntunut yhtään mukavalta! Kivistävin lihaksin jatkettiin yhä ratojen pariin, jotka nekin saatiin läpi ilman pudotuksia ja ilman suurempaa noottia. Loppuun saatiin palautteeksi että tekniikka ja yhteistyö toimivat hienosti, kuntokuuria kyllä suositellaan etenkin ratsastajalle jos kerran paikat kipeytyvät yhdestä vähän rankemmasta lämppäyksestä - ja tottahan se on että viimeaikoina on itsensä melko helpolla tullut päästettyä.