Runon Kaisla

SLA-I

♡ 2.4.2016 - 25.2.2018

Virallinen nimi:	Runon Kaisla, "Inkku"	Rekisterinumero:	VH16-018-0901
Rotu, sukupuoli:	Suomenhevonen, tamma	Painotus:	Koulupainotteinen
Syntymäaika:	2.4.2016 (8v. 2.5.2017)	Koulutustaso:	Helppo B
Kasvattaja:	Runoratsut	Väri & Säkä:	Musta & 150 cm
Omistaja:	Liia VRL-11284	Saavutukset:	SLA-I

"Suloinen mantelisilmä Kaisla on ihan äärettömän herttainen tapaus joka onnistuu nostattamaan hymyn karskimmankin käsittelijän huulille. Tamma rakastaa hurjan paljon rapsutuksia sekä porkkanaa, jotka toimivatkin oivina motivaattoreina."

Kaislan muutto meille Vuornaan oli yllättävä - mutta todella mieluisa - yllätys. Tamman vanhemmat molemmat ovat omia kasvattejani joista Kaislan emä, Kuura, asuu Runoratsuissa. Kaislaa olin aiemminkin useaan otteeseen käynyt ihastuneena pälyilemässä ja kun Melina kertoi mahtavasta tilaisuudesta saada Kaisla ihan meidän omaksi hevoseksi niin eihän siitä tietenkään voinut kieltäytyä! Jo ensihetkistä saakka Kaisla toi habituksellaan mieleen emänisänsä Mahongin, joka on yksi meidän ensimmäisistä suomenhevosista ja olin heti aivan myyty persoonallisen hevostamman edessä.

Jos jossain rapisee paperipussi tai leivänkannikka tipahtaa lattialle, voi olla varma että sillä samalla hetkellä pilkistää Inkun pää ulos karsinasta. Vienolla hörähdyksellä ja silmäripsien siristyksellä tamma tietenkin toivoo taikovansa kaikki herkut suoraan suuhunsa, mutta kuten ollaan saatu isoisän Mahonginkin kanssa jo huomata, niin nämä hevoset lihovat jo pelkästään ruokaa nähdessään. Tammalla on onneksi niin kultainen luonne ettei se jää murjottamaan päiväkausiksi menetettyjen omenapalojen perään, vaan sille kelpaavat hyvin rapsutukset ja kunnon harjatuokio lohdutukseksi. Inkku on todella hyväkäytöksinen hevonen, jonka kanssa pärjää helposti vaikkei olisikaan niin paljoa hevoskokemusta taustalla - ainoastaan taluttaessa tamman kanssa kannattaa kyllä pysytellä tarkkana. Kesällä Inkku koettaa raahata taluttajaansa pitkin meheviä ruohomättäitä ja tuulisella kelillä se muuttuu oikeaksi draamakuningattareksi. Inkku on jopa yksi kengittäjän suosikkihevosista sillä tamman saa helposti puolelleen rapsutuksilla ja kourallisella kauraa - näillä eväillä Inkku malttaa seistä ihailtavan kauniisti aloillaan ja hörähtääpä se kiitokseksikin (no, oikeasti kerjätäkseen lisää makupaloja).

Esteitä Inkulla ei juurikaan ole hypätty paitsi ihan huvin vuoksi kotioloissa. Olipa se kerran kuulemma suorittamassa junioreiden kanssa hyvin matalaa esterataa pienissä seurakisoissa, mutta siihen sen esteratsun ura sitten jämähtääkin. Inkun mielestä esteet ovat kivoja ja mielenkiintoisia, mutta rehellisyyden nimissä tamma on kyllä todella kömpelö ja haparoiva. Matalia esteitä Inkun kanssa voi hypätä aloittelevampikin ratsastaja, mutta edes hiukan korkeammilla radoilla vaaditaan ratsastajalta jo aika paljon tukea ja osaamista jotta tunnista selvitään ilman suurempia katastrofeja. Inkun on vaikea hahmottaa lähestymisiä kun sen kaikki keskittyminen kuluu ponnistusvoimaan ja esteiden ylitykseen, joten ratsastajan on kyllä ehdottomasti oltava jatkuvasti mukana sataprosenttisesti. Tamma liikkuu kyllä mukavan energisesti eteen, joskin korkeammilla radoilla vauhtia saa kyllä välillä antaa ettei meno aivan unohdu.

Vaikka Inkku onkin ulkoisesti aika hassunnäköinen yksilö, niin kouluratsuna se kyllä petraa huomattavasti paremmin kuin esteradoilla. Kun tamman jalat pysyvät turvallisesti maankamaralla, niin se oppii liikuttamaan niitä yllättävän kauniisti ja keveästi. Ratsuna Inkku on yleisesti ottaen reipas ja kärsivällinen, se kuuntelee hyvin apuja ja pyrkii toimimaan parhaansa niiden mukaan. Epämääräiset ohjeistukset närkästyttävät tammaa ja nuorena sen kouluttaminen onkin kuulemma ollut välillä aikamoista sirkusta. Kunhan ratsastaja keskittyy apujen selkeyteen ja kevyisiin ohjasapuihin, toimii Inkku parhaimmillaan. Ravityöskentely on ehdottomasti tammalle se kaikkein mieluisin. Laukassa Inkkua saa ainakin alkuunsa ajaa ihan kunnolla eteen jotta saadaan alle mahdollisimman hyvin etenevä ja pyörivä askel, mutta alkukankeuden jälkeen tässäkin askellajissa työskentely sujuu oikein hienosti!

Sukutaulu ja sukuselvitys

i. Vuornan Kajas 150 cm, m SLA-II, KRJ-II	ii. Ahomaan Kuutti 152 cm, m	iii. Antero Vipunen
		iie. Tuonen Tytti
	ie. Jängän Helmi 145 cm, rt KRJ-I, SLA-II, ERJ-II	iei. Kurkiniemen Kasanova
		iee. Jängän Helina
e. Vuornan Kuura 149 cm, tprt KRJ-I	ei. Mahonki 155 cm, rt SLA-I, KRJ-I, YLA2, Jälk. C	eii. Honka
		eie. Mahla
	ee. Revonheinä 158 cm, trt KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, YLA1, Jälk. C	eei. Ketunhäntä
		eee. Heinililja

Kilpailutulokset (41 sijoitusta KRJ)

05.04.2016 KRJ Kaunovaara, Helppo C, 3/30 06.04.2016 KRJ Kaunovaara, Helppo C, 3/30 08.04.2016 KRJ Kaunovaara, Helppo C, 5/30 09.04.2016 KRJ Marrasvaara, Helppo C, 2/47 09.04.2016 KRJ Viisikko, Helppo B, 5/30 10.04.2016 KRJ Viisikko, Helppo B, 3/30 14.04.2016 KRJ Kaunovaara, Helppo C, 4/30 15.04.2016 KRJ Marrasvaara, Helppo B, 7/60 17.04.2016 KRJ Marrasvaara, Helppo B, 4/60 04.05.2016 KRJ Kuuralehto, Helppo B, 1/54 06.05.2016 KRJ Kuuralehto, Helppo C, 3/49 07.05.2016 KRJ Kuuralehto, Helppo B, 2/54 10.05.2016 KRJ Kuuralehto, Helppo C, 6/49 10.05.2016 KRJ Kuuralehto, Helppo B, 4/54 12.05.2016 KRJ Metsovaara, Helppo C, 6/40 12.05.2016 KRJ Hortensia, Helppo B, 3/40 13.05.2016 KRJ Kuuralehto, Helppo C, 1/38 16.05.2016 KRJ Villahaka, Helppo B, 1/40 18.05.2016 KRJ Mörkövaara, Helppo B, 4/30 18.05.2016 KRJ Villahaka, Helppo B, 1/40

19.05.2016 KRJ Villahaka, Helppo B, 3/40 20.05.2016 KRJ Metsovaara, Helppo C, 3/40 20.05.2016 KRJ Hortensia, Helppo B, 5/40 21.05.2016 KRJ Villahaka, Helppo B, 3/40 29.05.2016 KRJ Ruuti, Helppo B, 3/40 01.06.2016 KRJ Mörkövaara, Helppo B, 3/40 02.06.2016 KRJ Metsovaara, Helppo C, 2/38 04.06.2016 KRJ Metsovaara, Helppo C, 1/38 04.06.2016 KRJ Mörkövaara, Helppo B, 2/40 05.06.2016 KRJ Metsovaara, Helppo C, 2/38 07.06.2016 KRJ Mörkövaara, Helppo B, 5/40 08.06.2016 KRJ Metsovaara, Helppo C, 5/38 09.06.2016 KRJ Mörkövaara, Helppo B, 3/40 10.06.2016 KRJ Metsovaara, Helppo C, 4/38 10.06.2016 KRJ Mörkövaara, Helppo B, 1/40 10.06.2016 KRJ Mörkövaara, Helppo B, 1/40 11.06.2016 KRJ Metsovaara, Helppo C, 3/30 13.06.2016 KRJ Metsovaara, Helppo C, 4/30 15.06.2016 KRJ Metsovaara, Helppo C, 5/30 18.06.2016 KRJ Metsovaara, Helppo C, 1/30 31.08.2016 KRJ-Cup, Runoratsut, Helppo D, 1/108

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

24.11.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
"Mitäs nyt, tuleeko se meille vierailulle?" Paju kysyi hämmästyneenä kun talutimme Melinan kanssa Kaislan ulos trailerista. Olin näköjään unohtanut kaikessa melskeessä yhden aika oleellisen asian: en ollut kertonut Pajulle uudesta hevosostoksestani. Hups. Muutama päivä sitten Melina oli soittanut minulle ja kysynyt josko olisin kiinnostunut ottamaan Kaislan meille Vuornaan asumaan - ja tottahan olin kiinnostunut välittömästi! Kaisla on kahden meidän kasvatin jälkeläinen ja sen suvussa on paljon meidän tallin jo iäkkäämpiä hevosia ja olin aika tiiviisti jo muutenkin seuraillut tamman vanhenemista. Eipä siinä paljoa sitten epäröity. Saati muistettu informoida muita asian suhteen. Hiukan takellellen selitin Pajulle että no oikeastaan tää nyt on meidän hevonen. Sormiani hypistellen odotin ihaista purkausta, mutta Pajun ilme muuttuikin riemukkaaksi ja mies taputti tyytyväisesti Kaislaa. "No sepä on kiva uutinen", hän tokaisi ja nappasi riimunnarun kädestäni. Monttu auki tuijotin kaksikkoa joka lähti kulkemaan kohti tallia. Jäimme Melinan kanssa hoitamaan vielä paperihommia (ja tietysti käytiin rapsuttelemassa meillä asustavia Runo-poneja) ja koko tämän ajan Paju seisoskeli Kaislan karsinan edessä ihastunut ilme naamallaan. Vaikka Paju onkin aina Kaislan nähdessään silitellyt sitä hartaasti niin en ollut koskaan uskonut miehen olevan hevoseen näin hullaantunut - hyvä tietysti näin, pääsinpä ainakin kuin koira veräjästä vaikken ollutkaan muistanut kertoa uusista hevoskaupoistani, hah! Toisaalta Kaislahan nyt on sellainen hevonen joka vähän melkein kuin "palaa kotiin" vaikkei meillä koskaan ole asunutkaan.

10.12.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Kaisla on kotiutunut meille tosi hienosti! Tamma kuuntelee niin nöyrästi ja kiltisti jokaista käsittelijäänsä, että en voi jatkuvasti olla tuntematta pakahduttavaa ylpeyttä - onhan Kaislan suku kuitenkin pullollaan meidän hevosia ja näin hieno siitä tuli! Kaislan isä, Kajas, alkaa pikkuhiljaa valmistautua tulevia laatuarvosteluitaan varten ja suoraan sanottuna ollaan aika luottavaisin mielin liikkeellä. Itse Kaislan kanssa saadaan vielä kaikessa rauhassa odotella ennen kuin lähdetään tammaa arvosteluihin viemään. Ensimmäistä varsaa aletaan suunnittelemaan kunhan tamma on täysin kotiutunut ja kaikki stressaaminen minimissään - tätä odotellessa on mukava tehdä tuttavuutta maastoretkien ja koulutreenien parissa. Tänään pistettiin Kaislan kanssa ihan vaan rentoillen - kaikkien kummastukseksi lunta on ripotellut tasaiseen tahtiin jo parin päivän ajan ja maa on kauniin valkea. Inkku ei kapean selkänsä kera ole mikään kaikkein ihanteellisin kaveri mennä ilman satulaa, mutta otin haasteen vastaan. Inkku käyttäytyi ihanan kiltisti ja lenkki sujui joutuisasti. Energiaa tammasta löytyi kuin pienestä tykinkuulasta ja välillä sen menoa sai toppuutella oikein tosissaan. Laukkasuoralla ehdin miettiä muutaman kerran ennen kuin Inkun railakas energisyys sai minut ylipuhuttua - laukkakin sujui kuitenkin paljon paremmin mitä olin etukäteen arvellut, eikä Inkun selässä ollut lainkaan hankala istua. Kotimatkalla saatoin jo hiukan antaa löysempää ohjaakin kun isoimmat energiat oli tullut purettua. Ihanan symppis tamma jonka kanssa tullaan varmasti hienosti juttuun!

7.1.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Väinö (Liia)
Pitkän valmennusputken päätteeksi otettiin tarkempaan syyniin vielä Vuornan suht uusi tulokas Inkku, joka on koulukisoissa entisen omistajansa kanssa jo paljon kilpaillutkin. Inkku vaikuttaa aika rennolta ja rauhalliselta tyypiltä ja täytyy kyllä sanoa ettei vauhti alkutunnista päätä huimannut. Tammalla oli selkeästi sellainen moodi että jos ratsastaja ei pyydä niin minähän en tee, vaan se lyllersi eteen kaikessa rauhassa, kunnes Liia pisti ratsuunsa vähän vauhtia. Ja kyllä tamma sitten lopulta osasikin liikkua! Alkuverkat menivät siirtymisten ja volttien parissa, saatiin tammaa paremmin kuulolle ja hereille työntekoon. Alkuunsa ryhdyttiin hiukan lisäämään käyntiä ja ravia pitkillä sivuilla ja lyhyillä treenattiin ihan yksinkertaisesti pysähdystä (vaikkei se niin yksinkertaista olekaan). Inkku lisäsi kivasti, se työskenteli hyvin koko kropallaan ja oli kyllä oikein jämptin näköinen. Pysähdykset olivat ihan ookoo mutta tällainen perfektionisti haluaa tietysti paljon enemmän! Neuvoin Liiaa pitämään hyvää tuntumaa ja valmistelemaan vielä huolellisemmin jotta pysähdys ei olisi lainkaan töksähtävä eikä sen aikana jäisi sellainen olo että "tässä sitä vaan hengataan". Ryhti pysähdyksessäkin olla pitää! Ratsukko teki työtä käskettyä ja pikkuhiljaa alkoi homma näyttää siltä mitä pitkin. Huomasin että jo tässä vaiheessa tunnista oli kulunut yllättävän iso osa, joten ehdotin että jatkettaisiin laukkatyöskentelyllä vasta huomenna ja treenattaisiin tänään vielä avo- sekä sulkutaivutuksia. Avoissa oli alkuunsa pientä kankeutta, mutta lopulta tamma asettui kivasti ja liikkui hyvin eteen. Sulkutaivutukset sujuivatkin jo helposti ja tunsin jopa pienoista pettymystä etten päässyt ratsukkoa piiskaamaan kunnolla näissä tehtävissä. Annoin luvan pitää kunnon loppuverkka niin oltaisiin huomenna sitten taas kunnolla vireessä!

18.5.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Huh, tänään päästiin vihdoin heittämään hevoset kesälaitsalle ja Inkku ainakin vaikutti ihan äärettömän onnelliselta tästä käänteestä. Jotenkin virheellisesti olin olettanut tamman käyttäytyvän tässäkin tilanteessa kuin ihmismieli, mutta väärässähän sitä oltiin! Tamma korskahteli ja tepasteli kuin mikäkin pahainen ori ja meno muuttui aina vain railakkaammaksi mitä lähemmäs laitumia päästiin. Inkku onnistui lahjakkaasti villitsemään pari nuorempaa tammaa temppuilullaan ja tallitytöillä oli kyllä kunnon työn ja tuskan takana saada hevoset pidettyä. Kun kauhujen matka alkoi olla lähellä loppuaan ja talutettiin hevoset sisään tarhaan, riuhtaisi Inkku itsensä irti ennen kuin ehdin saada riimua ja narua pois, eikä siinä tilanteessa auttanut sitten enää muu kuin antaa hevosen juosta aikansa pitkin laidunta. Kun rouva vihdoin malttoi pysähtyä ja laskea turpansa mehevälle ruohomättäälle, pääsin irrottamaan riimun tamman päästä. No, piti kai tämäkin päivä nähdä kun kaikista hevosista juuri Inkku käyttäytyy huonoiten, hah!

22.6.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Liia
Kuntokuurilla ollut Inkku-tamma pääsi tänään minun valmennettavakseni Birgitan kanssa. Koska kaksikko on toisilleen entuudestaan jo tuttua kauraa, ei jouduttu paljoakaan aikaa kuluttamaan tutustumiseen, vaan päästiin melkolailla heti hommiin. Alkuverkoilla tamma oli jo todella energisen oloinen, eikä se millään olisi viitsinyt (ratsastajan pyynnöistä huolimatta) hidastaa vauhtiaan tai keskittyä "tylsään pakertamiseen". Kaksikko lämppäsi ravissa ympyröitä ja kaikenmaailman kiekuroita jotta saatiin tamma edes notkeaksi ja auki avuille. Pikkuhiljaa Inkku alkoi jälleen kiinnostua hommasta ja ryhtyi oikein keskittymään työhönsä. Tamma liikkui kivasti eteen ja oli vastaanottavainen apujen suhteen. Kun lisäsimme pysähdykset ja lyhyet peruutukset tehtävään, saimme Inkun vielä paremmin mukaan hommaan ja tarkkailemaan ratsastajaansa entistä kiinteämmin. Seuraavaksi treenasimme pitkällä sivulla temmon lisäystä ravissa, josta siirryttiin lyhyellä sivulla käyntiin ja aina pysähdykseen saakka. Pysähdyksestä neljän askeleen peruutus, käynti, ja siirtyminen raviin pitkällä sivulla. Tehtävä sujui hyvin, joskin peruutuksessa askelten laskeminen osoittautui ongelmalliseksi ratsastajalle. Avitin laskemalla aluksi ääneen, jonka jälkeen homma rupesi sujumaan ratsastajalta itseltäänkin. Viimeisenä tehtävänä oli nostaa keskiympyrällä laukka molempiin suuntiin ja säilyttää se tasaisena kolmen kierroksen ajan. Inkku liikkui kaikki kierrokset nätisti ja reippaasti eteen, eikä ratsastajan juurikan tarvinnut ohjailla ratsunsa vauhtia. Jätin kaksikon loppuverkkaamaan ja kehuin suuresti Inkkua; kyllä tämän päivän perusteella tästä vielä hyvä tulee!

6.11.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Oi oi, ihanaa! Kaisla on kantavana meidän upeasta orista Jänöstä ja näiden kahden varsaa odotellaan nyt kuin kuuta nousevaa! Varsasta on varmasti tulossa vanhempiensa tapaan aivan upea kouluratsu, mutta sopii toki toivoa että isältä peritään potentiaalia myös muihinkin lajeihin! Jänö on palkittu suomenhevosten kantakirjassa toisella palkinnolla mutta koska Kaislaa ei tulla kantakirjaamaan, ei varsasta ainakaan suoraan kantakirjakelpoista tule. Kukapa tietää vaikka varsa kuitenkin perisi isänsä koreaa ulkomuotoa emätamman Inkun pulskean pyöreästä olemuksesta huolimatta. Inkku on rauhoittunut hurjasti kantavana ollessaan ja vaikka ruoan perään neiti on edelleen aivan yhtä perso, niin tammamainen kiukuttelu ja draamailu ovat jääneet sivummalle. Tänään käytin viimeisiä kertoja selästä päin Inkun kanssa lyhyellä maastolenkillä ja tamma nautiskeli ihan hurjasti loskaisesta ja kuraisesta kelistä huolimatta!

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.1.2018
Pärlsmyg palkittiin Suomenhevosten laatuarvostelussa tammikuussa 2018
ensimmäisellä palkinnolla pistein 13 + 19 + 23 + 20 + 16 = 91p., SLA-I