Vähäpellon Tiuku

13.11.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Jee! Meidän eka vähäpeltolainen syntyi eilen ja tietysti täytyi tänään jo kaahottaa paikanpäälle tammavarsaa ihastelemaan. Saavuttiinkin Vähäpeltoon ihan kreivin aikaan sillä päästiin heti alkajaisiksi seuraamaan isäorin Namiskan koulutreeniä. Oria olen useaan oteeseen kisapaikoilla jo ihastellutkin ja kotioloissa meno oli vähintään yhtä vaikuttavaa. Toivottavasti Tiukuksi ristitystä tammavarsasta tulee isona yhtä hieno ratsu kuin isästäänkin! Kun vihdoin päästiin katsomaan Tiukua ja sen emää Tulisuudelmaa niin täytyy kyllä myöntää että jännitti aikatavalla. Tulisuudelma suhtautui melkoisen epäilevästi vieraisiin (eli minuun ja Pajuun), joten kovinkaan läheisiin tunnelmiin ei kaksikon kanssa päästy, mutta Tiuku hurmasi meidät heti pitkillä silmäripsillään ja ujolla olemuksellaan. Varsa seurasi emäänsä kuin hai laivaa ja honkkelehti sen vanavedessä pitkillä koivillaan. Enää täytyisi vain malttaa odottaa varsan kasvamista ja muuttoa meille Vuornaan, mutta varmasti tullaan kyllä useasti Tiukua moikkailemaan sitä ennenkin!

13.11.2016 - Tiukun vanhemmista, kirjoittajana Liia
ISÄ ♡ Namiska on Vilja Anttilan kasvattama, nykyään Vähäpellon omistama todella komea muhkumainen suomenhevosori, joka on kilpaillut yleispainotteisesti koulua, esteitä, kenttää ja jopa valjakkoa. Nalle on palkittu Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa nelivuotiaana toisella palkinnolla. Luonteeltaan ori on juuri sellainen kuin kunnon urheiluhevosen kuuluukin; nöyrä, positiivinen ja ystävällinen. Nallen kanssa on mukava työskennellä ja orin voi luottaa aina tekevänsä parhaansa. Ratsuna Nalle on kevyt ja se liikkuu oma-aloitteisesti hyvällä tahdilla eteen. Koulukentillä oikein tasapainoinen ratsastettava, näyttäväliikkeinen ja keskittymiskykyinen. Esteet ylittyvät rohkeasti ja itsevarmasti, eikä valjakkoajokaan tuota minkäänlaista päänvaivaa.

EMÄ ♡ Tulisuudelma on Vähäpellon omistama kaunis rautiaankimo tamma, jolta Tiuku on suurilta osin ulkonäkönsä perinyt. Luonteeltaan Tuuliaksi kutsuttu tamma on omaa tilaa arvostava persoona, joka ei välitä turhasta lääppimisestä vaan paljon mielummin jurottaa omassa rauhassaan. Kunhan tamman toiveita ja luonteenpiirteitä osaa kunnioittaa ja ymmärtää, tulee Tuulian kanssa hyvin toimeen. Ratsastettaessa hyvin herkkä ja vaatiikin käsittelijältään rauhallista ja jämptiä toimintaa. Kouluratsuna tamman vahvuuksia ovat etenkin kauniit liikkeet ja ryhdikäs työskentelymuoto, esteillä Tuulia on suhteellisen itsenäinen työskentelijä.

8.1.2017 - Nuorten ja aloittelevien ratsujen harjoituskilpailut Stall Sjöholmassa
Tänään oli ihan hurjan jännä päivä muutamille meidän nuorista ratsuista, jotka pääsivät esittelemään oppimiaan asioita Stall Sjöholman järjestämissä harjoituskilpailuissa. Utun kanssa osallistuimme luokkaan FEI Kouluratsastusohjelma 4-vuotiaille hevosille. Kisapaikalla Utulla oli hermot hiukan koetuksella ja nuori tamma oli melkoisen täpinöissään kaikesta mitä ympärillä tapahtui. Ihmispaljous ja tuntemattomat hevoset vaikuttivat selvästi Utun keskittymiseen, eivätkä lämmittelytkään sujuneet ihan kaikkein parhaimmalla tavalla. Pidettiin tamma sinnikkäästi kuitenkin työntouhussa ja se alkoikin kohtapuoleen hiukan rauhoittua ja keskittyä myös olennaiseen. Jännitti ihan älyttömästi kun oli meidän vuoro siirtyä kisaradalle. Utu eteni kuitenkin huomattavasti paremmin kun pääsi kentälle omassa rauhassaan ilman muita ratsukoita ja itsekin aloin rentoutumaan. Rata sujui ihan hyvin, pieniä virheitä tehtiin eikä Utu liikkunut aivan parhammillaan, mutta olin kuitenin tyytyväinen suoritukseen! Luokassa sijoituimme melko häntäpäähän, sijalle kaksitoista kuudestatoista ratsukosta, mutta ensimmäisiksi harjoituskilpailuiksi oltiin kuitenkin tyytyväisiä tamman työskentelyyn! Tuomari kommentoi suoritustamme näin; "Toinen luokan kimoista suomenhevostammoista, Tiuku, eteni radalla vailla huolen häivää. Tamma saa pisteet yritteliäisyydestä, sillä se oli rehellisen oloisesti ratsastajansa Liian avuilla. Nuorella hevosella oli pientä voimattomuutta laukassa, mutta käynnissä ja ravissa se oli kohtuullisen hyvässä tasapainossa ja ratsastajan hallinnassa."

3.4.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Tiukun kanssa ollaan ensinnäkin niitetty aivan mahtavaa menestystä kisakentiltä, mutta ollaanpa tamman kanssa saatu myöskin huomata edistystä käytösasioissa. Nuorempana Utu suhtautui asioihin omalla kaahottajamaisella tavallaan aiheuttaen ylimääräistä häslinkiä siellä missä liikkuikin. Pikkuhiljaa tamma on alkanut oppia että kärsivällisyys on hyvä siine missä innokkuuskin eikä se enää touhota menemään entiseen tapaansa. Tamma nauttii hurjasti työnteosta ja selkeästi se myös haluaa tuoda tämän puolen (sekä kaikki muutkin hyvät ominaisuutensa) myöskin ulkopuolisten nähtäville. Utu ahertaa kentällä yhtenä tarmokkaimmista ratsuistamme, eikä siitä voisi kyllä enää paljon enempää ylpeä ollakaan! Todella mahtava kisaratsu me siis ensimmäisestä vähäpeltolaisesta lopulta saatiin vaikka alkuunsa hiukan epäilytti ja pelotti että mitähän tästäkin nyt mukamas tulee. Tiukun jälkeläinen Tuitutti on myös aloitellut hyvällä tahdilla kisauraansa ja kerännyt sievoista menestystäkin, mahtavaa! Jännityksellä odotetaan meidän omaa tulevaisuuden pikku-Tiukua, mutta varsomishaaveeta saavat vielä toistaiseksi jäädä jotta voidaan keskittyä täysillä tamman kisauraan jatkossakin.

23.4.2017 - Kouluvalmennus Turmeltajassa Vähäpellon ja Turmeltajan kasvateille
Valmennus aloitettiin yksinkertaisilla tehtävillä temponvaihteluiden parissa, jotta hevoset saataisiin heti aluksi aktiiviseksi ja kunnolla hereille. Ratsukot saivat käyttää hyväksi useita eri teitä, kuten ympyröitä, loivia kiemurauria ja lävistäjiä, joissa tuli tehdä itsenäiseen tahtiin temponvaihteluita. Kun hevoset alkoivat liikkumaan aktiivisemmin ja olemaan paremmin kuulolla, aloiteltiin ensimmäinen tehtävä pohkeenväistöjen kanssa. Ratsukot saivat tulla vuorotellen pituushalkaisijalle, josta tuli aluksi väistättää muutaman askeleen pätkissä kohti uraa, suoristaa välissä ja ratsastaa muutama askel suoraan, ja sitten taas jatkaa väistöä. Tämän jälkeen tuli tehdä täysi pohkeenväistö pituushalkaisijalta uralle asti, aluksi käynnissä, ja pian myös ravissa, tasaisesti molempiin suuntiin. Pohkeenväistöjen alkaessa sujumaan kultakin ratsukolta, siirryttiin seuraavaan ja viimeiseen tehtävään. Ratsukoiden tuli nostaa pitkän sivun alusta myötälaukka, jatkaa suoralla hevosella uraa pitkin, tehdä täyskaarto ennen seuraavaa kulmaa ja ratsastaa vastalaukassa puolikas ympyrä, ja siirtyä ennen lyhyen sivun kulmaa käyntiin.

Liian ja Tiukun kanssa keskityttiin heti aluksi kevyeen ja tasaiseen ohjastuntumaan, sillä Tiuku osoittautui hyvin herkkäsuiseksi tapaukseksi. Välillä jopa hieman teatraalisin elkein ratsastajansa ohjasapuihin reagoiva tamma nakkeli niskojaan ja pysähteli heti, kun ratsastajan kädet laskeutuivat liian alas tai jotain muuta yhtä "järkyttävää" tapahtui. Alkuverryttelyiden ja tempon vaihteluiden aikana ratsukko kuitenkin löysi yhteisen, pehmeän sävelen, ja Tiuku alkoi liikkumaan tyytyväisenä ja rentona hyvässä, pyöreässä muodossa. Pohkeenväistöissä tamma suorastaan loisti, ja ainoat huomautukset tulivat oikeastaan liian jyrkistä väistöistä, kun Tiuku pisti kaviota toisen viereen turhan ripeään tahtiin ja hieman liian jyrkästi. Keskityimmekin hiomaan lähinnä apujen hienovaraisuutta väistöjen parissa, ja loppua kohden Tiuku tekikin oikein mallikelpoisia väistöjä ratsastajan istuessa lähes eleettömästi selässä. Laukkatehtävä sen sijaan osoittautui hieman ongelmallisemmaksi. Tiukun laukka jäi aluksi hyvin ponnettomaksi eikä se pyörinyt kunnolla. Pyysinkin Liiaa työstämään laukkaa tovin ympyrällä ennen varsinaiseen tehtävään siirtymistä, ja muistutin pitämään käden kevyenä ja aktivoimaan takajalkoja pohkeilla. Muutaman toiston jälkeen Tiukultakin löytyi tasapainoinen ja riittävän pyörivä laukka, jonka kautta löytyi myös lopulta hyvät vastalaukat.

8.5.2017 - Estevalmennus, valmentajana Liia
Tänään valmensin meidän Utu-tammaa pitkästä aikaa rataesteillä. Tamma on kisauransa jo aikoja sitten oikein miniosti aloittanut, mutta hyvä on välillä palautella vanhojakin juttuja mieleen. Kentälle saapuessani Utu liihotti pitkin kenttää riemukas loiste silmissään ja hurjaa tahtia - ratsastaja koetti parhaansa mukaan saada tammaa hillittyä ja pitää yllä edes jokseenkin järkevää vauhtia. Laukattiin lämmittelyjen aikana ihan reippaasti molempiin suuntiin ennen kuin edes harkittiin esteiden pariin siirtymistä ja ensimmäiset pystyt olivat aivan minimaalisen pieniä. Tiedossa oli että Utu haltsaa tiukat käännökset ja nopeat radat, joten tänään keskityttiin aivan johonkin muuhun. Kun yksittäisiä esteitä oli ylitetty niin ja meno alkoi rauhoittua, kokosin radan, jossa pääosaa näyttelivät huolelliset lähestymiset ja paikoitelen mahdollisimman hitaat lähestymiset tasapainon säilyttämiseksi. Tiesin että tässä radassa olisi kaksikolle melkoista haastetta, joten esteet jäivät korkeuden suhteen huomattavasti Utun tason alle. Rataan tutustuminen sujui hyvin, hypättiin pieniä osia radasta ja keksityttiin vaikeisiin osiin yksitellen. Kun oli aika tulla koko rata ensimmäisen kerran, vaikutti ratsastaja ihan hurjan jännittyneltä. Jännitys tarttui Utuunkin, joka korskui kuin mikäkin hullu ori esteille lähestyessään. Jännitys laukesi onneksi jo ensimmäisen esteen jälkeen ja kaksikko saattoi keskittyä työhönsä kunnolla, huh. Ensimmäisellä ylityskerralla kävi kuten olin olettanutkin; vauhtia oli liikaa ja jo radan puolivälissä Utu oli kieltää esteelle tultaessa. Tamma käytti kuitenkin taianomaisia hyppääjänkykyjään ja loikkasi ratsastajalle varsin epämukavan näköisesti esteen yli. Loppurata sujui melkoisessa hutiloinnissa jota oli ikävä seuratakin. Pureuduttiin ensimmäisellä kerralla tulleisiin ongelmakohtiin ja koetettiin rohkeasti uudestaan; muutamien toistojen jälkeen alkoi homma sujua taas tosi hienosti! Kyllä vanha esteponi tietää mitä tehdään kunhan malttaa vaan hetkeksi rauhoittuakin. Utulla on todella vahva hyppy ja se ponnistaa varmasti, mikä helpottaa huomattavasti suoritusta vaikka valmistelu ei olisikaan kaikkein huolellisin. Lopulta jouduin enää korjailemaan vain ratsastajan hutilointi ja Utu suoritti oman osuutensa todella tunnollisesti ja hyvin. Hiottiin lopputunti suoritusta aina vaan paremaksi kunnes ratsukko oli niin puhki ja poikki, että hellyin päästämään heidät loppuverkoille. Todella hieno suoritus kuitenkin kaikenkaikkiaan. Loppuverkoilla ratsukko sai käyttää ihan reippaasti aikaa Utukin malttoi ravailla ympäri kenttää ihan järkevää vauhtia ilman minkäänlaista kaahotusta.

11.1.2018 - Kouluvalmennus, valmentajana Liia
Tänään treenattiin Utun kanssa kouluradalla ihan huvin ja urheilun vuoksi. Utulla ei aikoihin olla tehty mitään kovin vaativia koulujuttuja kun kisaurakin on jo taakse jäänyttä elämää. Energiaa oli taas vaikka kaikille muille tallin ratsuille jakaa, joten ratsastaja joutui koville heti ensikättelyssä. Alkuverkkoihin käytettiin runsaasti aikaa ja kun tamma ei enää ollut juosta alta pois, saatettiin aloitella taivuttelulla, asetuksilla ja siirtymisillä käynnistä raviin ja aina pysähdyksiin saakka. Tamma asettui hienosti ja kuunteli ratsastajaa hyvin, liikkui nätsit ja ainakin yritti parhaansa olla ratsastajalleen mieliksi. Aina ei keskittyminen ihan riittänyt lisäysten jälkeen hidastamaan ja pysöhdyksissä oli vähän ongelmaa, mutta kun pitkään yritettiin ja vain toistettiin niin kyllä se siitä sitten vihdoin alkoi sujua! Kolmikaarisella treenattiin lisää asetuksia ja reittejä, kaaret menivät hyvin, samoin suoristukset. Tehtiin suoristuksissa vielä pysähdyksiä ja viiden askeleen peruutuksia, jotka nekin alkoivat sujua kun isoimmat energiat oli saatu pois alta, mahtavaa! Laukka nousi kuin tykinsuusta ja sitä saatiin alkuunsa kyllä jarrutella ihan kunnollakin. Haettiin sopivaa tahtia ja rytmiä laukkaan, tehtiin muutamia vaihtoja ja paljon ympyröitä. Utu toimi kyllä vallan hienosti koko tunnin noin niinkuin esteponiksi! Hurjan ylpeitä saadaan kyllä meidän lumipallosta olla! Loppuverkat sujuivat rennosti ja ratsastaja uskalsi jo antaa ohjaakin hevoselle ilman pelkoa että se lähtisi kiskomaan hurjaa vauhtia pitkin kenttää. Tästä valmennuksesta kiitokseksi Utu kyllä ansaitsee tallilla muutaman ylimääräisen omenapalan!