25.4.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Ihanaa, yhtäkään Villahaan kasvattia ei meidän puljuun ollutkaan muuttanut sitten oripoikien Tollon ja Hepun, joten Samettihaave toivotettiin riemulla vastaan! Kun bongasin varsan myynti-ilmoituksen en kauaa mieltäni malttanut, vaan pistin heti hösseliksi - edellisessä Villahaan kasvattimyynnissä oltiin jääty nuolemaan näppejämme mutta nyt oli onni mukana ja saatiin napattua nuori tamma meille. Vaikka vanhemmat eivät luonteensa puolesta niitä kaikkein kilteimpiä ja rauhallisimpia yksilöitä olekaan, niin Sammari lähti silti hienosti sopeutumaan uuteen kotiinsa. Alkuunsa tamman kiukutteluun saivat toki kaikki tallilaiset tutustua, mutta pikkuhiljaa Sammari alkoi myöntyä ajatukselle uusista ihmisistä ympärillään. Tamma on todella fiksu ja se tuntuu oppivan nopeasti niin hyvässä kuin pahassa. Loppujen lopuksi Sammari on kuitenkin kaiken sähellyksen ja pelleilyn alla mielellään töitä tekevä ja motivoitunut nuorukainen, joten varmasti siitä saadaan aivan yhtä hieno kouluratsu kuin vanhemmistaankin! Ja kyllähän sitä pitää nuoren hevosen saada rajojaan kokeilla.

15.6.2019 - Villahaan kasvattipäivä
Villahaan kasvattipäivä oli mainio tekosyy luistaa alkaneista toukotöistä edes yhden päivän verran! Villahaan omistajan pitämä hivenen pitkäveteinen puhe kasvattipäivän alkajaisiksi herätti minussa ja kanssaosallistujissa huvitusta, sillä kaikilla sormet jo syyhysivät päästä puuhailemaan hevosten pariin! Kesän ensimmäiset suomenhevosvauvat vilistivät jo niittymaalla. Meillä oli aamupäivällä aikaa kiertää tallin tiloja ja tutustua nykyiseen hevoslaumaan. Kiitos alkumaljan, tulin kierroksen aikana puolitosissani pohtineeksi josko sitä menisi ja läväyttäisi Upen käteen tukun seteleitä vaihdossa parista hurjan kivannäköisestä nuoresta hevosesta! Osallistuimme tunnin mittaiseen näyttelytreeniin. Olin valmistautunut tilanteeseen asettelemalla pienen voikukan Sammarin korvan taakse - ehkäpä mahdolliset puutokset hevosen käytöksessä voisi korvata söpöydellä? Juuri ennen onnistunutta kehästä poistumista hevoseni päätti möläyttää ilmoille oikein kunnon raikuvan hirnahduksen ja sen päätteeksi yriti vielä punkea itsensä kentän laidalla rauhassa seisoskelevien muiden villahakalaisten luokse. Voi möhköpäätä! Osallistuimme erikoisestevalmennukseen, jonka ajattelin olevan meille kokemuksena vähintäänkin haastava. Sammarin tuntien yli mennään ja kovaa ja mikäli este on yhtään erikoisempi, sitä korkeammalla ilmavaralla ja omintakeisemmalla tyylillä. Ennakko-olettamukseni saivat kuitenkin väistyä, sillä todellisuudessa Sammari onnistui jostain syvältä sisimmästään kaivelemaan niinkin paljon järkeä ja hyvää käytöstä, että valmennus sujuikin alusta loppuun aivan historiallisen hyvin! Osallistuimme istuntavalmennukseen, jossa Uppe pisti kaikkien vatsalihakset todenteolla töihin ja opasti löytämään keskivartalosta pisteitä, joiden olemassaolosta olin täysin tietämätön. Koska oma keskittymiseni meni täysillä istuntaan, hevoseni mennä lönkötti aina tilaisuuden tullen eteen kuin mikäkin virtahepo. Uppe joutui kerran jos toisenkin herättelemään minua pitämään Sammarinkin liikkeellä, mutta hyvin kernaasti tamma hidasti taas kun silmä vaa vältti. Laskeuduttuani selästä minusta tuntui kuin olisin liikkunut läpi näkymättömän harson, joka pyrki kaikin tavoin hidastamaan menoani. Sammarikin onnistui löntystämään tallille minua reippaammin. Osallistuin rauhalliselle maastolenkille, joka todella tuli tarpeeseen, sillä alkukesän tohina ja kaikki kiire olivat kerrassaan saaneet minut unohtamaan, että relatakin voi - ja pitää! Lenkille sai lähteä niin maastakäsin kuin ratsailta ja halukkaat saivat käydä rallittelemassa vehreällä pellolla kunnon laukkapätkätkin. Me jätettiin laukkapätkät väliin ja edettiin lenkki hyvin rauhallisella tahdilla - olihan päivässä ollut meille aktiviteettia jo vaikka kuinka! Kesäisen hellepäivän kruunasi hevosten uittomahdollisuus Vihlajärven rannalla aivan tallin kupeessa. Meidän osalta uitto sujui melko kuivissa merkeissä; Sammari jämähti rannan kupeeseen ja mulkoili kiukkuisesti vettä ja siinä ilakoivia ratsukoita. Ei vois vähempää tätä mörökölliä kiinnostaa! Villahaan kasvattipäivä oli kokonaisuudessaan ihana kokemus, jonka avulla päästiin Sammarin kanssa poistumaan arjesta edes hetkeksi! Taas on puhtia jatkaa pakerrusta kotona kun hiukan käy tuulettumassa.

20.7.2019 - Kouluvalmennus, valmentajana Päivi (Liia)
Suomenhevostamma Samettihaaveen eli Sammarin olin aiemminkin Vuornassa tavannut, mutta tänään oli ensimmäinen kerta kun tammaa pääsin valmentamaan. Sammari ei omaan mieleeni ollut jäänyt millään tavalla epämieleisenä persoonana vaan hyvin järkevänä ja rauhallisena hevosena. Mielikuva näköjään pitikin lujasti paikkansa ja ratsukon lämmittelyä oli mukava seurata. Sammari kulki alkuunsa ehkä hiukan tahmeasti eteen, mutta reipastui nopeasti ratsastajan pyynnöstä. Varsinainen valmennus aloitettiin temmon vaihteluilla ja siirtymisillä - näin saatiin hyvin lisättyä puhtia hevoseen vielä entisestään. Ravia koottaessa Sammari liikkui todella nätisti ja ryhdikkäästi, ravi säilytti hyvän ryhdin ja oli kaikinpuolin mukavaa seurattavaa. Lisäysten aikana ratsastaja unohti pitää yllä kunnon tuntuman, jolloin vaikutelma oli hiukan hätäinen. Nopeilla korjauksilla saatiin tämäkin homma pelittämään. Treenasimme myös ravi-pysähdys-peruutus-ravi -siirtymiä, jotka nekin sujuivat moitteetta! Laukkatyöskentelyssä haimme alkuunsa sopivaa vauhtia ja muotoa, jonka jälkeen treenattiin vaihtoja kahdeksikoilla. Ensimmäiset vaihdot sujuivat vähän niin ja näin, mutta tähän syynä oli lähinnä ratsastaja, joka tuntui syventyvän paljon enemmän kentän ohikulkeviin ratsukoulutuksen aloittaneisiin nuoriin hevosiin, kuin omiin hommiinsa. Huomautin tiukasti että toki voidaan lopettaa valmennus nyt saman tien jos Liiaa ei sattunut juuri nyt kiinnostamaan ja tämä tepsi; kun saatiin ratsastajakin hommaan mukaan, alkoi Sammarin työ helpottua. Vaihdotu sujuivat hienosti molempiin suuntiin ja päätettiin kokeilla vielä pari kertaa vastalaukkaa, joka tuottikin yllättäen hiukan enemmän ongelmia. Toiseen suuntaan tamma nosti hyvän laukan ja säilytti sen ongelmitta, mutta toisessa suunnassa Sammari yritti väkisin laskea raviin ja puskea oikeaa laukkaa tilalle. Liia tuntui valmistelevan nostoa niin hanakasti, että Sammarikin meni päästään aivan pyörälle, eivätkä varsinaiset laukka-avut päässeet erottumaan tarpeeksi selkeästi. Päätettiin alkuunsa kokeilla nostaa ravin kautta, jolloin ratsastajalle ei tulisi tarvetta valmistella niin kovasti ja pikkuhiljaa alkoi tehtävä onnistua, hienoa! Päästin ratsukon loppuverkoilleen ja kehuin vuolaasti etenkin Sammaria.