Taatelipulla
♡
| Virallinen nimi: | Taatelipulla, "Tauno" | Rekisterinumero: | VH23-018-0954 |
| Rotu, sukupuoli: | Suomenpienhevonen, ori | Painotus: | Koulupainotteinen |
| Syntymäaika: | 19.9.2023 (7v.) | Koulutustaso: | Vaativa B |
| Maahantuoja: | Ruskamäki  |
Väri & Säkä: | Musta, 141cm |
| Omistaja: | Liia (VRL-11284), Kuurtola |
Saavutukset: | - |
|
Hiukan ujona persoonana tunnettu Tauno on komea ja kohtelias herrasmies, joka ei aina ole ihan suuna päänä lirkuttelemassa kaikkien kanssa, vaan lähestyy tilanteita ja ihmisiä useimmiten tarkkailemalla. Vaikka Tauno ei olekaan kaikkiein sosiaalisin persoona, sen kanssa on silti helppo tulla toimeen ja ori käyttäytyy aina rauhallisesti. Tuttujen ihmisten kanssa ori toki tuntee olonsa miellyttävämmäksi, mutta oudotkin tilanteet otetaan rohkeasti vastaan. Taluttaessa Tauno saattaa välillä keskittyä ympäristöönsä liikaakin, eikä aina muista kuka taluttaa ja ketä. Tietynlaista kuria ja otetta orin kanssa tietysti siis tarvitaan. Tällä hetkellä orin kanssa harjoitellaan niin maastakäsin työskentelyä kuin varustamiseen ja varusteisiin totutteluakin. Orin kanssa pyritään totuttelemaan mahdollisimman erilaisiin tilanteisiin sen luonteenpiirteet kuitenkin huomioiden. Taunon kanssa edetään ehkä hiukan rauhallisemmalla tahdilla kuin samaan aikaan muuttaneen Ullan kanssa, mutta ori etenee todella hienosti koulutuksellisesti. |
|
| i. Karamellikunkku 144cm, m |
ii. Kuninkaan Ratsu 144 cm, rt |
iii. Kingi |
| iie. Sirunen | ||
| ie. Lakritsitar 140 cm, m |
iei. Lakupekka | |
| iee. Mäntylän Muru | ||
| e. Sadunkertoja 141cm, trt |
ei. Kuunkiertäjä 148cm, m |
eii. Lapinkinnas |
| eie. Huiske | ||
| ee. Raisan Runo 147 cm, trtkm |
eei. O.P. Pinääri | |
| eee. Runoratsu |
Jälkikasvu
| Tauno on rajoitetusti käytettävissä jalostukseen tuontisukuisille hevosille. Periyttänee hyvää ratsastettavuuttaan sekä kaunista rakennetta. | ♡ |
KRJ:n alaiaissa kouluratsastuskisoissa yhteensä 0 sijoitusta
|
31.10.2018 KRJ Riemunkirjava Vaativa B : 5/50 |
13.11.2018 KRJ Ristikallio Helppo B : 6/50 |
Maahantuojan kertomaa Ullasta, kirjoittanut Ruskamäki
Taatelipulla eli Tauno Palo onkin sitten ihan ehta ratsukasvatti. Ja no, ihan vähäsen värikasvatti myös. Emä Sadunkertoja kisasi nuorena niin koulua, rataesteitä kuin kenttääkin, ja kotona sen kanssa treenailtiin lännenratsastushommiakin. Vanhemmiten ja ihan aktiivisinta treenikäyttöä haittaavan vamman jälkeen tamma pääsi ratsastusterapiahevoseksi, ennen kuin eläköityi siitäkin ammatista Tuutulaulun seurahevoseksi. Karamellikunkku on suokkiratsupiirien Julkkis: upea musta koulukenttien ruusukehai, jonka kisatuloslistaa vaikuttavampi juttu on vain sen taustatiimin someaktiivisuus. Olet siis ihan satavarmasti kuullut Karamellikunkusta ja nähnyt kymmenentuhatta kuvaa ja videota siitä valkoiseen kisahuopaan ja ruusukkeeseen jos toiseenkin kuvattuna, mikäli vain käytät sosiaalista mediaa. Tauno Palo on Ullaan nähden pikkuisen isompi ja luonteeltaan vähän enempi sellainen tarkkailija, joka ei tunge heti tutkimaan jokaisen rapinan lähdettä herkkujen toivossa. Tauno Paloa voisi sanoa jopa kohteliaaksi varsaksi. Se on oikeastaan ihan tosi herttainen, jotenkin sellainen mietiskeleväinen ja halailtavan oloinen. Se saattaa hyvinkin puhjeta kukkaan kisakenttien parrasvaloissa, mutta parhaaksi ystäväksi siinä ainakin on ainesta.6.12.2023 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Ruskamäki
Ei itsenäisyyspäivää ilman suomenhevosia. Ei historiassa, muttei myöskään tänään: Josefina katselee matalalla loistavan talviauringon lämpimin sävyin maalaamaa suomenhevosten laumaa pienen kotitallin pihassa. Kaksi tammaa ja kaksi varsaa siihen laumaan kuuluu, ja Josefinan vieressä seisoo niiden omistaja. “En millään haluaisi myydä”, Marianne Huhta-Laine sanoo suoraan, pudistelee päätään ja puuskahtaa sitten: “Mutta pakko se on. Että tästä elämästä selviää tervejärkisenä.”Marianne on uupunut kotitallinpitoon. Hevosten hoito omassa pihassa on ihanaa, kesäisin. Suomalainen kesä on kuitenkin tunnettu ennen kaikkea lyhyydestään, ja hevoset ovat pihassa ympäri vuoden. “Kahdeksan vuotta mä tätä jaksoin”, Marianne sanoo. “Oli aivan parasta saada Tuittu omaan pihaan, ja Satu sen kaveriksi sitten tuli ja hyvä hevonen sekin on ollut. Mutta joka vuosi syveni tää loka-marraskuun pimeys mielessä aina vaan hullummaksi. Eipä tästä paljon ole lähdetty etelään hoitelemaan kaamosmasennusta auringonvalolla, kun aina on hevoset ja talli hoidettavana.”
Rasmuksen käsi heilahtaa halukkaana silittelemään Josefinaa lohdullisesti, vakuuttamaan sanattomasti että heille ei kävisi niin — he eivät uupuisi Mariannen tavoin tallinsa kanssa, edes kaamoksen tullen. Mutta eihän sitä nyt tuntemattoman Mariannen nähden ruveta puolisoa silittelemään. Käsi palaa takaisin paikalleen, roikkumaan suorana kylkeä vasten. “Nuo varsat vielä tein vähän sellaisena viimeisenä oljenkortena. Että ehkä jos olisi tauko edes noiden ratsastamisesta, niin se helpottaisi, mutta ei kyllä helpottanut. Tää tallikortti on nyt katsottu loppuun asti. Tuitun pidän itselläni ja vien vierastalliin, ja kaveri joka on täällä talliapuna pyörinyt halusi Satun ostaa itselleen. Mutta noi varsat, ne pitäisi myydä”, Marianne kertoo. “Ja mä en jaksa. Suoraan sanottuna ei kiinnosta yhtään mihin ne menee, vaikka en mä niitä halua huonoihin koteihin. Mä näin sen teidän kenttähevosen myynti-ilmoituksen somessa ja ajattelin, että ehkä te ottaisitte nämäkin myytäväksi. Saavat ne täällä kotonaan kuitenkin asua, kunnes menevät kaupaksi.”
Rasmus ja Josefina lupaavat tehdä varsoista myynti-ilmoitukset. Sitä varten he ottavat niistä kuvia ja videoita. Kivastihan varsat liikkuvat, ja ihan asiallisia ne ovat käsitellä: Marianne toteaa ylpeänä, että on hän jaksanut niitä kuitenkin totuttaa yhteen jos toiseen arkielämän asiaan, jotta saisivat hyvän alun tapakasvatukselleen.
14.12.2023 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Enää kymmenen päivää jouluun, joten mikäpä olisikaan parempi aika hankkia itselleen joululahjaksi (ja joulustressin lievittäjäksi) kaksi ihan supersuloista ja hienoa pienhevosta! Ori Taatelipulla eli Tauno ja tamma Tuutilulla eli Ulla olivat kimpassa myynnissä, samaiselta kasvattajaltakin, joten tuntui täysin kohtuulliselta raottaa kukkaronnyörejä niin paljon, että kumpikin pääsi edelleen samaan kotiin. Ehkäpä näistä saisi joskus aikanaan ihanan varsankin aikaiseksi? Tallilaiset ottivat suurella ilolla uutisen kahdesta uudesta asukkaasta, sillä hevosia ei meidän tontille ollut löytynyt taas pitkään aikaan. "Nuorisojoukkomme" Bea ja Puhurikin olivat jo päässeet aikuistumaan ja kisauransa päättämään. On siis täysin tervetullutta vaihtelua saada uusia kisaratsuja meidänkin mäelle!Yleensä hevoskauppoja tehdessä minulla on jo ennakkosuosikki, mutta tällä kertaa Tauno ja Pulla painivat kyllä ihan samassa sarjassa ja kumpikin tuntuu ihan elämää suuremmalta löydöltä pienhevosiin ihastuneelle ihmiselle! Tauno on luonteeltaan hiukan varautunut uusia tuttavuuksia kohtaan, mutta käyttäytyy silti aina oikein kohteliaasti ja vaikuttaa kaikin puolin hyvin järkevältä nuorelta orilta. Tukka Taunolla on kaunis kuin mikä (ja aina takussa), eikä sen ulkomuodossa ole muutenkaan moitittavaa. Ensimmäisinä päivinä Taunon kanssa tutustutaan rauhassa paikkoihin ja ihmisiin, katsotaan mitä kevät tuo sitten tullessaan koulutusrintamalla!
Taunon varustekaappi
