Tuutilulla
♡
| Virallinen nimi: | Tuutilulla, "Ulla" | Rekisterinumero: | ei rekisterissä |
| Rotu, sukupuoli: | Suomenpienhevonen, tamma | Painotus: | Koulupainotteinen |
| Syntymäaika: | 8.10.2023 (6v.) | Koulutustaso: | Vaativa B |
| Maahantuoja: | Ruskamäki  |
Väri & Säkä: | Tummanrautias, 137cm |
| Omistaja: | Liia (VRL-11284), Kuurtola |
Saavutukset: | - |
|
Ihanan sympaattinen ja kaunis Ulla ilahduttaa koko talliporukkaa joka päivä! Ulla on aina valmiina tekemään ja lähes mitä tahansa; aluksi tammaa hiukan jännitti vaihtuvat ihmiset, mutta kun se on tullut tutuksi kaikkien hoitajiensa kanssa, on tamma oppinut nauttimaan täysin siemauksin lähes loppumattomasta huomiosta. Ulla on ystävällinen ja lempeä persoona, sen uskaltaa lyödä vaikka vähän nuorempienkin kävijöiden harjattavaksi. Laumassa Ulla kuuluu pohjasakkiin, mutta tyytyy asemaansa eikä tunnu stressaavan vaikka vanhemmat sitä toisinaan komentavatkin. Kuten samaan aikaan muuttanut Taunokin, käy Ulla tällä hetkellä hevosten eskaria. Varusteet eivät tammaa jännittäneet missään vaiheessa ja sen kanssa on edetty välillä isoinkin harppauksin. Ulla tuntuu suhtautuvan kaikkeen uuteenkin ihanan positiivisella otteella, eikä sitä haittaa vaikka samaa tehtävää toistettaisiin useitakin kertoja. |
|
| i. Helmi Kelmi 151 cm, rt |
ii. Loisto Roisto 154 cm, rt |
iii. Rytkäle |
| iie. Loisteena | ||
| ie. Fiona Vaan 150 cm, rt |
iei. Lumikettu | |
| iee. Frida Vaan | ||
| e. Terhen Tuutulaulu 136 cm, trt |
ei. Guuluugo 138 cm, m |
eii. Kukkuu |
| eie. Hietahaan Viola | ||
| ee. Terhelmä 137 cm, trtkm |
eei. Jalon Ukkonen | |
| eee. Oinaankylän Kiki |
Jälkikasvu
| Ulla on rajoitetusti käytettävissä jalostukseen tuontisukuisille hevosille. Periyttänee hyvää ratsastettavuuttaan sekä pientä kokoaan. | ♡ |
KRJ:n alaiaissa kouluratsastuskisoissa yhteensä 0 sijoitusta
|
31.10.2018 KRJ Riemunkirjava Vaativa B : 5/50 |
13.11.2018 KRJ Ristikallio Helppo B : 6/50 |
Maahantuojan kertomaa Ullasta, kirjoittanut Ruskamäki
Tuutilulla eli Ulla on pienehkö ja pyöreähkö, erityisen ahne ja keskivertoa karvaisempi. Se on myös, tietenkin, uskomattoman utelias. Ullasta voisi kauniisti sanoa, että siinä on potentiaalia mihin tahansa käyttöön, sillä sen suku on iloinen sekoitelma suomenhevosen eri jalostuslinjoja: isä on hottis ratsuorii, emä juoksijaisän ja työhevosemän tyttäriä. Joku ilkeäkielisempi voisi kuiskutella, että siinä on täti kasvatellut pihanperukanhevosta osaamatta päättää, mitä ominaisuuksia oikein tavoittelee, ja että eipä tule sitä kaikkein laadukkainta mihinkään käyttöön varmaan tällaisesta. Vaan Ullahan on kelpo suomenhevonen kuitenkin: tosi mukava, aika rohkea ja mahdottoman söpö, ja mitä sitten jos siitä ei tule huippuaikaista ravuria tai mestaruustason ratsua. Upeaksi, monipuoliseksi harrastuskaveriksi siitä on ihan varmasti.6.12.2023 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Ruskamäki
Ei itsenäisyyspäivää ilman suomenhevosia. Ei historiassa, muttei myöskään tänään: Josefina katselee matalalla loistavan talviauringon lämpimin sävyin maalaamaa suomenhevosten laumaa pienen kotitallin pihassa. Kaksi tammaa ja kaksi varsaa siihen laumaan kuuluu, ja Josefinan vieressä seisoo niiden omistaja. “En millään haluaisi myydä”, Marianne Huhta-Laine sanoo suoraan, pudistelee päätään ja puuskahtaa sitten: “Mutta pakko se on. Että tästä elämästä selviää tervejärkisenä.”Marianne on uupunut kotitallinpitoon. Hevosten hoito omassa pihassa on ihanaa, kesäisin. Suomalainen kesä on kuitenkin tunnettu ennen kaikkea lyhyydestään, ja hevoset ovat pihassa ympäri vuoden. “Kahdeksan vuotta mä tätä jaksoin”, Marianne sanoo. “Oli aivan parasta saada Tuittu omaan pihaan, ja Satu sen kaveriksi sitten tuli ja hyvä hevonen sekin on ollut. Mutta joka vuosi syveni tää loka-marraskuun pimeys mielessä aina vaan hullummaksi. Eipä tästä paljon ole lähdetty etelään hoitelemaan kaamosmasennusta auringonvalolla, kun aina on hevoset ja talli hoidettavana.”
Rasmuksen käsi heilahtaa halukkaana silittelemään Josefinaa lohdullisesti, vakuuttamaan sanattomasti että heille ei kävisi niin — he eivät uupuisi Mariannen tavoin tallinsa kanssa, edes kaamoksen tullen. Mutta eihän sitä nyt tuntemattoman Mariannen nähden ruveta puolisoa silittelemään. Käsi palaa takaisin paikalleen, roikkumaan suorana kylkeä vasten. “Nuo varsat vielä tein vähän sellaisena viimeisenä oljenkortena. Että ehkä jos olisi tauko edes noiden ratsastamisesta, niin se helpottaisi, mutta ei kyllä helpottanut. Tää tallikortti on nyt katsottu loppuun asti. Tuitun pidän itselläni ja vien vierastalliin, ja kaveri joka on täällä talliapuna pyörinyt halusi Satun ostaa itselleen. Mutta noi varsat, ne pitäisi myydä”, Marianne kertoo. “Ja mä en jaksa. Suoraan sanottuna ei kiinnosta yhtään mihin ne menee, vaikka en mä niitä halua huonoihin koteihin. Mä näin sen teidän kenttähevosen myynti-ilmoituksen somessa ja ajattelin, että ehkä te ottaisitte nämäkin myytäväksi. Saavat ne täällä kotonaan kuitenkin asua, kunnes menevät kaupaksi.”
Rasmus ja Josefina lupaavat tehdä varsoista myynti-ilmoitukset. Sitä varten he ottavat niistä kuvia ja videoita. Kivastihan varsat liikkuvat, ja ihan asiallisia ne ovat käsitellä: Marianne toteaa ylpeänä, että on hän jaksanut niitä kuitenkin totuttaa yhteen jos toiseen arkielämän asiaan, jotta saisivat hyvän alun tapakasvatukselleen.
14.12.2023 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Enää kymmenen päivää jouluun, joten mikäpä olisikaan parempi aika hankkia itselleen joululahjaksi (ja joulustressin lievittäjäksi) kaksi ihan supersuloista ja hienoa pienhevosta! Ori Taatelipulla eli Tauno ja tamma Tuutilulla eli Ulla olivat kimpassa myynnissä, samaiselta kasvattajaltakin, joten tuntui täysin kohtuulliselta raottaa kukkaronnyörejä niin paljon, että kumpikin pääsi edelleen samaan kotiin. Ehkäpä näistä saisi joskus aikanaan ihanan varsankin aikaiseksi? Tallilaiset ottivat suurella ilolla uutisen kahdesta uudesta asukkaasta, sillä hevosia ei meidän tontille ollut löytynyt taas pitkään aikaan. "Nuorisojoukkomme" Bea ja Puhurikin olivat jo päässeet aikuistumaan ja kisauransa päättämään. On siis täysin tervetullutta vaihtelua saada uusia kisaratsuja meidänkin mäelle!Yleensä hevoskauppoja tehdessä minulla on jo ennakkosuosikki, mutta tällä kertaa Tauno ja Pulla painivat kyllä ihan samassa sarjassa ja kumpikin tuntuu ihan elämää suuremmalta löydöltä pienhevosiin ihastuneelle ihmiselle! Ullan kanssa tultiin heti alusta alkaen juttuun kuin vanhat kaverukset ja tamma vaikuttaa muutenkin niin sosiaaliselta ja helpolta tapaukselta, että eipä taideta sen kanssa paljoa joutua jännittämään miten asiat etenevät. Tallissa vieruskaveritkin otettiin suurella innolla vastaan, joskin vanhemmat tammat hiukan mutristivat kulmiaan nuorelle tulokkaalle.
Ullan varustekaappi
