20.10.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Tänään oli ensimmäinen aamu kun maa oli jäässä ja vihdoin sitä alkoi ajatella tulevaa talvea ihan tosissaan. Ollaan lämmitetty mökkiä jo nyt hullunlailla ja hiukan hermostutti ajatus siitä että miten se taas talven yli pysyy lämpimänä. Muutama herkkähipiäisempi hevosemme katsoi minua tuomiten kun heitin ne kylmään tarhaan uuden tulokkaan tieltä. Varsinaisesti ei oltaisi uutta pitkäsukuista piekkarioria tarvittu (tamma pikemminkin) mutta kun ei tuommoisia ihanuuksia tule joka nurkalla vastaan! Viehättävän Kuunkajo on hurjan komea ja kivasukuinen nuorukainen, sillä on kisattu jo kouluratsastuksen saralla ihan kiva määrä sijoituksia mutta meillä ori tulee vielä jatkamaan uraansa ja kantakirjattavaksikin. Kuunkajon saavuttua oltiin jo Pajun kanssa ihan jännäreissä. Paju on onneksi alkanut lämmetä pienhevosille jo siinä määrin, ettei jaksa urputtaa jokaisesta ostoksestani vaan on itsekin mielellään mukana valitsemassa uusia hevosia! Kuunkajo sulatti sydämet kyllä sillä samalla hetkellä kun se teputti ulos trailerista. Ihan älyttömän komea ja reipas pieni poniori pisti hetimmiten isomman vaihteen silmään ja tuntui esitteli ylpeänä itseään. Karsinassa Kuunkajo malttoi hiukan rauhoittua ja päivän mittaan pystyttiin jo tekemään siihen paremmin tuttavuuttakin - ollaan Pajun kanssa kyllä kumpikin ihan hurjan innoissaan tästä hankinnasta!

7.1.2018 - Kouluvalmennus, valmentajana Liia
Tämänpäiväisiin valmennuspuuhiin joutunut Cujo sai selkäänsä hermostuksissaan hihansuitaan nypläävän Pajun, jonka edellisestä kouluvalmennuksesta oli jo hurahtanut ihan reippaasti aikaakin. Cujo näytti sporttiselta ja sirolta Pajun alla (kun oli tottunut katselemaan Pajun alla hiukan isokokoisempia hevosia) mutta vaikutelma oli pelkästään imarteleva. Ori köpsötteli pitkin maneesia rennosti ja reippaasti, vähät välitti Pajun jännityksestä. Aloiteltiin tunti perinteisellä alkuverkalla tehden reippaasti siirtymisiä, voltteja ja kiekuroita jotta saatiin ratsukin mukavan vetreäksi alkavalle tunnille. Alkuunsa keskityttiin lähinnä ratsastajan apujen ja istunnan ulkonäölliseen hiomiseen, mutta Cujokin pääsi pian mukaan työhön avo- ja sulkutaivutusten muodossa. Tehtävä sujui moitteetta alusta saakka, Pajua sai kyllä hiukan huomauttaa kädestä joka tahtoi nousta turhan kokealle, mutta muutoin parivaljakko suoriutui hienosti! Seuraavaksi lisättiin mukaan kahdeksikkoa, jonka keskellä tehtiin aina viiden askeleen peruutus ja suora laukannosto. Aluksi Pajun avut olivat turhan epäselkeät eikä Cujo oikein ymmärtänyt nostoa, mutta huolellisemmalla valmistelulla tehtävä alkoi sujua nätisti! Cujolla on miellyttävä laukka (niin istua ja katsoa) ja se pitää vauhdin hienosti yllä joten raviin pudotusta ei tarvinnut pelätä. Toistettiin aikamme harjoitusta, pistettiin mukaan myös parit laukanvaihdot ja juuri kun Pajukin alkoi vaikuttaa ihanan rennolta ja luottavaiselta oli jo aika lopetella. Varmasti otetaan näiden kahden kanssa pian uudestaan!

19.1.2018 - Kouluvalmennus, valmentajana Liia
Cujon kanssa maneesissa tallusti tällä kertaa meidän uusin ratsastajamme Onni, joka on osoittautunut oikein motivoituneeksi ratsastajaksi ja saa välillä meidän vanhemmat tallilaiset näyttämään oikeilta laiskimuksilta! Cujo ja Onni näyttivät sopivan hyvin yhteen, olivathan he useamman kerran yhdessä jo treenanneetkin mutta tänään ensimmäistä kertaa minun kanssani. Pienoista jännitystä oli alkuunsa ilmassa mutta sekin laukesi nopeasti kun päästiin itse asiaan. Cujo liikkui halukkaasti eteen ja ravi oli rentoa ja pitkää. Kun aloiteltiin valmennusta asetusten, väistöjen ja kaikenmaailman taivutusten kanssa, muuttui Cujon moodi hiukan rauhallisemmaksi. Hevonen keskittyi hyvin ja kuunteli ratsastajaa, mutta vauhti hiipui toisinaan ihan hitusen liian hiljaiseksi. Pyysin Onnia huomioimaan paremmin myös tempo ja ratsastaja teki työtä käskettyä, hyvä! Puolipidätteet ja hiukan tiukempi istunta saivat ihmeitä aikaan ja Cujo pysyikin hienosti vauhdissa lopun aikaa. Laukassa mentiin alkuunsa pelkkää päätyä ja koottiin sekä lisättiin vuoroin. Lisäykset saivat alussa Cujon turhankin vireälle mielelle ja se meinasi lähteä kaahottamaan eteen liiankin innokasta vauhtia, mutta pidätteet ja ahkerat muistutukset tepsivät tässäkin; laukka pysyi sopivan hallittuna ja irtonaisena. Treenattiin lopuksi vielä vaihtoja, joiden muistelin joskus nuorempana tuottaneen Cujolle aika paljon harmaita jouhia. Tietysti näistä nuoruusvuosista ollaan edetty ihan huimasti ja senpä kyllä huomasi; vaihdot sujuivat helposti molempiin suuntiin ja tuntui välillä jopa siltä että ori hiukan prassaili taidoillaan, just joo! Valmennus oli kuitenkin kaikenkaikkiaan hienosti nappiin mennyt kokemus ja päästin kaksikon loppuverkoille hyvillä mielin.

1.2.2018 - Kouluvalmennus, valmentajana Vilja (Liia)
Kun Liia pyysi valmentamaan häntä ja Cujoa, lähdin oikein mielelläni matkaan - Cujo on todella hieno ja kokenut kouluratsu, jolla on jo kaikki sijoitukset taskussaan laatuarvosteluita ajatellen. Ratsukko oli jo alkulämpöjen parissa touhuamassa paikalle saapuessani ja hevonen liikkui kyllä hyvin eteen. Hiukan Liia sai kannustaa Cujoa reippaampaan vauhtiin kun alettiin tekemään kahdeksikkoja ja muita vänkyröitä pitkin kenttää. Tuntui että kun Cujo ryhtyi keskittymään toiseen asiaan, niin toinen (eli vauhti) unohtui. Liia onnistui kuitenkin tarkkaavaisesti pitämään ravin hyvänä. Kun oltiin aikamme taivuteltu ja venkslattu, siirryimme lisäyksiin ja kokoamisiin. Lisäyksissä orin poljenta muuttui välillä turhan kevyeksi eikä se astunut aivan kunnolla alleen, mutta kunnon puolipidätteet hoitivat ongelman. Kokoaminen sujui helposti ja Cujo työskenteli koko vartalollaan. Laukassa tehtiin hetki samaa; vuoroin lisättiin ja vuoroin koottiin. Treenasimme vielä nostoja suoraan pysähdyksestä, sekä hiukan vaihtoja. Vaihdoissa Cujolla oli aikamoisia ongelmia kun se ei oikein tiennyt mikä jalka pistää mihinkäkin ja suoritus näytti lähinnä omituiselta hyppelyltä - eikä laukka tuntunut vaihtuvan sitten niin millään. Huomattiin että tähänhän saakin paneutua ihan kunnolla ja otettiin puomikin avuksi. Puomi helpotti vaihtoja huomattavasti, vaikka suoritus oli edelleen haparoiva. Tänään päätettiin kuitenkin yrittää hommaa pelkästään puomin kanssa niin kauan, että saatiin muutama hyvä vaihto aikaan. Seuraavalla valmennuskerralla täytyykin paneutua asiaan sitten vielä syvällisemmin. Kaikenkaikkiaan Cujo on todella mukava hevonen valmentaa ja varmasti vielä laatuarvosteluita ajatellen täytyy vanhoja taitoja hioa ja muistella!

3.2.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Kuippana-Cujon kanssa lähdettiin tänään syntymäpäiväni kunniaksi maastoon; keli on hellinyt jo pidemmän aikaa (ainakin jos sattuu yhtään pitämään talvesta), eikä vesistä sohjoa ole enää näkynyt viikkokausiin. Paju lähti meidän matkaan Hepun kanssa, joka tapansa mukaisesti pisti koko retken sähellykseksi jo heti alkuunsa. Otettiin Cujon kanssa lopulta johtoasema kun Hepulta ei tuntunut onnistuvan yhtään mikään, mutta Cujo pisti taas parastaan rohkealla ja lauhkealla asenteellaan. Ravailtiin korkeassa hangessa peltojen viertä, josta lähti pieni polku metsään. Polullekin oli kasaantunut lunta melko paljon edellisen maastoretken jälkeen, joten hevoset joutuivat kyllä aika koville heti alkumatkasta. Cujo nosteli kinttujaan reippaasti ja huomattavasti raskasrakenteisempi Heppu ja nopeasti jälkeen. Kun päästiin hiekkatielle jossa naapuri kävi hiittaamassa ravureitaan, pistettiin jo vähän vauhtia peliin ja nostettiin laukat. Cujo oli riemuissaan, kilpailuhenkikin siinä taisi nousta pintaan itse kullakin, mutta sulassa sovussa lopulta hidastettiin hevoset uudelle metsäreitille kohti kotia. Ihanan hyväntuulinen synttärimaasto, jonka kyllä riemulla jätän kerrankin ainoaksi ratsastuskerraksi yhtenä päivänä; ilta vieteään kakkua syöden ja nautiskellen! Ehkä Cujo ja muutkin hevoset saavat osansa herkuista.

15.2.2018 - Kouluvalmennus, valmentajana Vilja (Liia)
Ou nou, Cujon selkään oli istutettu tämän päiväiseen kouluvalmennukseen jännityneen oloinen Pilvi, joka ei hirveän montaa kertaa Cujolla ole vielä mennytkään. Alkuverkat menivät pitkälti kaksikon totutellessa toisiinsa, mutta pikkuhiljaa alkoi homma sujua jo ihan nätisti. Ensimmäisten väistöharjoitusten aikana tuli kuitenkin hiukan ongelmia mukaan, kun Pilvi käytti ohjasapuja Cujon mieleen turhan kovakouraisesti; ori puski lapa edellä omituista siksakkia pitkin kenttää ja varmasti kirosi mielessään ratsastajaansa. Pyysin Pilveä antamaan ohjaa ja ravaamaan Cujon kanssa rauhassa muutaman kierroksen ennen uutta yritystä. Muistutin orille tärkeistä paino- ja pohjeavuista ja Pilvi hölläsi huomattavasti kättään - jopa niinkin paljon, ettei Cujo seuraavalla kerralla ihan ymmärtänyt mitä oikein haettiin takaa. Kävelin ratsukon rinnalle ja maastakäsin yritin auttaa parhaani mukaan. Toistojen jälkeen saimme väistöt sujumaan lopulta hyvin ja Pilvikin hoksasi että mitenkäs tää heppa nyt toimiikaan, hienoa! Tehtiin väistöjä ja kolmikaarista ravissa, kolmikaarisella aina välittömästi kun ori oli täysin suoralla linjalla tehtiin suora pysähdys, josta nostettiin jälleen ravi viiden sekunnin kuluttua. Tämäkin sai ratsukolle hiukan lisätuntumaa yhteistyöhön ja kun tuli laukkojen aika, Pilvi ja Cujo pelasivat jo kivasti yhteen. Laukoilla Cujo teki todella nättejä nostoja ja liikkui hyvin eteen. Välillä pyysin hiukan ajamaan eteen niin ori sai askeltaan pidennettyä ja hieman rennommaksi, mutta muuten todella hyvää laukkatyötä! Tämän päivän valmennus alkoi olla pulkassa, mutta pidin ratsastajalle vielä loppuraveilla pienen venyttelytuokion jonka aikana Cujo sai ravata vapaalla ohjalla.

2.5.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Vaikka Cujon kanssa ei esteillä kisatakaan, treenataan sen kanssa kotioloissa säännöllisesti myös hyppäämistä. Cujo hyppää nätisti helppoja ratoja, mutta sormi menee kyllä suuhun heti kun vaatimustaso kasvaa. Vaikka maastossa Cujo onkin luotettava ja varma ratsu, niin maastoesteitä ei sen kanssa kannata lähteä humputtelemaan jollei ole aivan varma itsestään ja osaamisestaan. Tämän sai huomata myös ratsastajamme Elina, joka kunnianhimoisesti lähti Cujon kanssa maastoesteradalle. Elina on ratsastanut meillä jo muutaman vuoden, mutta Cujon kanssa hän sai melko nopeasti huomata että eivät nuo esteet ylity ihan pelkällä pyhällä hengellä, vaan vaaditaan jo huomattavasti enemmän taitoja ratsastajaltakin. Maastoesteradan seurauksena Cujo kirmasi etukäteen talliin ja suoraan omaan karsinaansa odottamaan kuraista ratsastajaansa. Onneksi Elina oli selvinnyt pelkällä mojovalla mustelmalla takapuolessa ja vähintäänkin yhtä mojovalla opetuksella että ominpäin ei kannata lähteä tekemään mitään hullutuksia vastaisuudessakaan.