Vuornan Wäinänen

27.4.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Meidän supersöpön Vohvelisydämen ensimmäinen jälkeläinen Wäinänen eli Nekku on kasvanut ihan hurjasti (tai siis miten hurjasti pienhevonen nyt voi kasvaa) ja kaikeksi onneksi se on osoittautunut luonteeltaankin vähintään yhtä hurmaavaksi persoonaksi kuin vanhempansa. Nekun isä Tuhka asuu Tuulenpesän Kartanolla ja hurmasi minut kertaheitolla Vohvelisydämelle sopivaa oria metsästäessäni; lempeä ja säyseä oriherra ei jätä luonteellaan tai ulkonäöllään ketään kylmäksi! Vaikka Nekussa onkin toki vielä nuoruuden tuomaa kaahotusta ja intoa roppakaupalla, on ori perusluonteeltaan ystävällinen ja todella lempeä. Nuorukaisen mielestä kaikki mahdollinen puuhastelu niin ihmisten kuin muidenkin hevosten kanssa on ihan parasta ajanvietettä, eikä sitä koskaan tarvitse kahta kertaa pyytää mukaansa. Laitumellakin ori köpsyttelee jo korvat hörössä vastaan ja tahtoisi änkeä aina mukaan seikkailuihin - toki tämä on myös hiukan huono tapa, josta koitamme oria parhaillamme kouluttaa pois. Kohtapuoleen päästään Nekun kanssa jo traanaamaan varustamista ja muita "isojen heppojen" juttujakin ja luotto siihen että kaikki menee varmasti aivan erinomaisesti on kyllä melkoisen korkealla!

7.6.2018 - Estevalmennus, valmentajana Liia
Vähintäänkin jännitti ja melkein jopa kauhistutti ottaa nuori oripoika Nekku valmennettavaksi esteille. Emältään Nekku ei ole kyllä potentiaalia esteratsastuksen saralle perinyt sitten niin yhtään, mutta isä kyllä hyppää ratoja oikeinkin hienosti! Nekunkin on kyllä todettu olevan potentiaalinen lajia kohtaan, mutta toki nuoruusvimmoissaan se on hiukan haasteellinen ratsastettava. Tänäänkin oli vauhtia ja ori pyöritteli häntäänsä jo alkuverkoilla siihen malliin että ratsastaja sai olla kyllä ihan tosissaan tarkkana. Verkat sujuivat hyvin, tehtiin hiukan kokoamisia ja sen lisäksi paljon siirtymiä ja helppoja koululiikkeitä, niin saatiin ori auki avuille. Nekku kantaa itsensä jo tosi nätisti ja toivotaan että päästäisiin kisakentillekin pian! Aloiteltiin puomiharjoituksilla, jotka sujuivat kyllä ihan yllättävän hyvin; Nekku ei porhaltanut menemään kuten alunperin oltiin pelätty, vaan kuunteli edelleen ratsastajaansa lähes moitteetta. Kokosin kentälle muutamia matalia pystyjä, jotka oli tarkoitus tulla rauhallisessa laukassa tai vaikka ravissa jos siltä tuntui. Ratsastaja otti varmanpäälle ja ensimmäiset ylittyivät reippaasti ravaillen, mutta lopulta hänkin rohkaistui kokeilemaan laukassa. Nostossa Nekun peräpää hiukan nousi pelkästä riemusta, mutta parin laukkakierroksen jälkeen se näytti pystyvän jälleen keskittymään. Esteet ylittyivät rennolla ja varmalla tyylillä, kaksikko eteni oikein hienosti ja nostettiin pari estettä hiukan korkeammallekin tasolle. Nekku näyttää nauttivan ihan hurjasti hyppäämisestä ja kyllä se ainakin näillä matalemmilla radoilla esiintyy edukseenkin - täytyy katsoa mihin saakka orin kanssa lopulta päästään!

13.6.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Kääks! Tänään oli vuorossa jännittävä päivä kun lähdimme suorittamaan meidän nuorten hevosten kanssa ratsastusmerkkejä. Nekun kanssa tähdätään Helppo C -tason merkkiin ja viimeaikaisen kehityksen nojalla voin kyllä uskoa täysillä poniin! Orin kanssa ei ollakaan ennen kisapaikoilla pyöritty ja oli hauska huomata miten paljon huomiota komea piekkariori keräsi. Muutama pikkutyttö räpsäisi Nekusta myös kuvan ja silitteli ihastuksissaan sen turpaa. Kun oli aika siirtyä lämmittelemään, oli Nekku jo niin tohkeissaan, ettei se meinannut nahkoissaan pysyä. Orin pitämisessä oli aikamoinen homma ja ehdin jo hermoilla että mitähän tästäkin nyt tulee. Hengittelin hetken syvään ja koitin rauhoittaa myös Nekkua. Kun ori huomasi päättäväisemmän tatsini, alkoi sekin keskittyä enemmän hommiinsa kuin ympäriinsä suhaamiseen. Lämmittelyt rupesivat luistaa (hyvä!) ja enää ei tarvinnutkaan jännittää kuin itse suoritusta. Koitin pitää itseni peruslukemilla aina siihen saakka kun meidät kutsuttiin kentälle ja loppu tukeutuukin vain hatariin muistikuviin. Nekku käyttäytyi kaikkiaan aivan loistavasti jännittämisestäni huolimatta ja heti tervehdyksestä saakka sillä oli todella nätti asenne hommiin. Ori liikkui energisesti ja ryhdikkäästi eteen, se kuunteli avut ja teki hommansa muutenkin ihan täysillä. Ei siis ollut mikään kummastus suorituksemme jälkeen, että merkkihän sieltä meille ropsahti ja ihan leikiten! Jee!

10.8.2018 - Valjakkovalmennus, valmentajana Liia
Valjakkovalmennukseen otettiin tänään orimme Nekku. Ohjastaja oli tällä kertaa orille hiukan tuntemattomampi, mutta ainakin aiemmin he ovat kuulemma pelanneet ihan hyvin yksiin. Nekku oli reippaalla tuulella, joten kehotin ohjastajaa tekemään heti alkuunsa reilusti ympyröitä ja pysähdyksiä, jotta saataisiin ajokki paremmin kuulolle. Aloittelimme siirtymisillä käynnin ja ravin välillä. Tehtävä sujui hyvin ja Nekku kuunteli hienosti ohjastajaa saadessaan vihdoin jotain muutakin tekemistä kuin pysähtelyt ja mälsät ympyrät. Jatkoimme tehtävää niin, että käyntiaskeleet tuli laskea aluksi kymmeneen ennen raviin siirtymistä ja sitten joka toisella kerralla kuuteen ja joka toisella kahdeksaan. Askelten laskeminen osoittautui haastavaksi, mutta pienten hapuilujen jälkeen tämäkin tehtävä lähti lopulta rullaamaan, hienoa! Käyntiin ei tänään sen suuremmin lähdettäisi puuttumaan ja siirryimme enemmänkin ravityöskentelyn pariin, jossa luvassa olisi temponlisäyksiä. Nekku lisäsi riemuissaan, mutta suoritus olikin sitten lähinnä kaoottista juoksemista kun ohjastaja ei pitänyt oriin kunnon tuntumaa. Muistutin ohjastajaa että toki suorituksesta tulisi huomattavasti nätimpi ja parempi kunnollisella keskittymisellä ja kun avut saataisiin kunnolla läpikin. Uudemmalla yrityksellä lisäykset sujuivat jo paremmin ja toistojen kautta oikein nätisti. Päätimme lopetella valmennuksen tähän ja kaksikko pääsivät tekemään loppuverkkojaan.

29.9.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Jokunen päivä sitten syntyi Nekun toinen jälkeläinen, tämäkin raudikko oripoika joka nimettiin Wänkävirsuksi. Saapa nähdä millainen hevospersoona tästä nuorukaisesta kasvaa - ori on jo varattuna Hiivurin Suomenhevosiin, jonne se muuttaa heti tarpeeksi ikää saatuaan. Nekun ensimmäinen jälkeläinen, Wänrik, viettää Villahaassa aktiivista elämää ja se on käynyt jo kantakirjattavanakin. Kisakentillä ori on näyttänyt kyntensä niin hyppääjänä kuin koulupuksunakin, joten täytyy toivoa myös tämän nuoremman varsan perivän vanhemmiltaan hyviä ratsunominaisuuksia. Nekku puolestaan pääsi tänään maastoilemaan! Syksyn sateet ovat kyllä voimalla saapuneet meille, joten kaikki on ikävän kuran ja moskan peitossa - onneksi meidän taikaponi Nekku onnistuu pitämään itsensä aina niin moitteettoman puhtaassa kunnossa, että kovaa puunausta ei jouduttu tekemään ennen lenkille lähtöä. Matkalla törmättiin muutamaan naapuritilan ravuritammaan, jotka kiinnostivat aivan tolkuttomasti Nekkua. Onneksi ori on sillä tavalla jo melko sivistyneessä iässä, ettei ole pakko aivan totaalisesti seota vastakkaisesta sukupuolesta. Tästäkin kohtaamisesta selvittiin ehjin nahoin. Laukkapätkiä ei tällä kertaa otettu ja edettiin mutaisilla poluilla muutenkin tosi hissukseen, mutta se tuntui passaavan myös Nekulle, joka lönkötti eteen korvat hörössä.