Inkiväärivirsu

13.4.2018 : Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Valiolan tilalta meille muutti tänään aivan uskomattoman kiva otus; piekkariori Inkiväärivirsu eli Inkkari. Ihanan valloittava voikko herrasmies on meidän ensimmäinen hiukan vaaleammansävyinen piekkari ja rakastuin kyllä oriin heti ihan täysillä. Se on niin suloinen pieni taskuunmenevä möllykkä ettei mitään rajaa! Pajukin vaikutti aika ihastuneelta nähdessään orin tepastelevan ulos trailerista ja luulen, että tällä kertaa hänellekin on aivan okei että "tuhlaan rahojani miniversioon". Täytyy kaiketi odottaa hetki ennen kuin uskallan kertoa mitä kaikkea minulla on suunnitteilla Vuornalle ja senmuille suomenhevosen "miniversioille". Inkkarin muuttopäivä sujui kaikenkaikkiaan hyvin rauhallisesti ja poni käyttäytyi lähes moitteetta; edes meidän muut nuoret orit eivät saaneet Inkkaria sortumaan huonon käytöksen puolelle. Karsinassaan Inkkari vaikutti viihtyvän oikein loistavasti ja heinäkin maistui, joten varmasti voidaan Pajun kanssa jättää ori hyvillä mielin totuttelemaan uuteen kotiinsa. Sormet kyllä jo syyhyävät päästä orin kanssa treenaamaan ja valmentautumaan, meillä on muiden hevosten kanssa nyt ollutkin aika hiljaista kun isolla osalla on kisaura jo päättynyt. Inkkarin muutto tuli siis juuri sopivaan aikaan ja siihen riittää loistavasti aikaa panostaa vaikka millä mitalla!

8.5.2018 : Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia
Inkkari on kotiutunut meille aivan erinomaisesti! Ollaan treenailtu kaikessa rauhassa koulua ja hiukan jo valjakkoakin, mutta otetaan tietysti ihan hissukseen näin alussa. Inkkari on tosi innostunut valjakosta, joten elätellään kyllä melkoisesti toiveita että voitaisiin päästä emätamman tavoin kisakentille siinäkin lajissa! Inkkari on tosi miellyttävä ajettava ja vaikka ollaankin pitäydytty vielä ihan yksinkertaisissa jutuissa, vaikuttaa se myös äärettömän tarkalta ja nopealta reagoimaan. Ratsunakin ori toimii tietenkin todella loistavasti, mutta hiukan ponimaisen askeleensa vuoksi etenkin ravissa on aina alkuunsa hiukan haastava istua. Pajun vatsa tuntuu menevän sekaisin jo pelkästään orin menoa katsellessa, eikä häntä saa istutettua Inkkarin selkään edes lahjomalla. Tänään meillä kävi eläinlääkäri katsomassa yhtä tiineetä tammaa ja siinä sivussa hän teki pienet perustarkastukset nuoremmille hevosille. Inkkarikin pääsi syynäykseen ja sai aivan erinomaiset arvioinnit lääkäriltä; kuulemma täysin terve ja terhakka nuori ori joka liikkuu vaivatta eikä paikkoja tunnu kolottavan. Nassukin oli kunnossa, joten Inkkarin suhteen eläinlääkärikäynti meni hienosti!

16.9.2018 : Valjakkovalmennus, valmentajana Liia
Tänään oli valjakkoon valmennusvuorossa Inkkari, jonka suoritusta olin kyllä innolla odottanutkin. Tänään olin itse valmentajan roolissa, mutta kärryissä istuva Minttu on Inkkarin kanssa todella paljon treenannut, joten hyvissä käsissä poni ehdottomasti oli. Alkutunnista Inkkari eteni tosi reippaasti, se ei meinannut oikein ottaa kuuleviin korviinsakaan Mintun pidätteitä, vaan paahtoi vaan menemään pitkin uraa. Tuntui omistuiselta, että ori oli niin uppiniskaisella tuulella, mutta lämppäyksen aikana se hiukan jo rauhoittui ja tultiin siihen tulokseen, että orilla vaan oli takanaan turhan pitkä rupeama pelkkää koulutreeniä, ettei se meinannut innoltaan kyetä keskittymään. Aloiteltiin treenaamalla ravivoltteja ja Inkkari alkoi vertyä työnteolle ihan tosissaan; se liikkui rauhallisesti mutta eteenpäinpyrkivästi ja kaikki näytti oikein hienolta. Sisällytettiin treeniin myös temmonvaihtelut ja nekin menivät hienosti! Kun lähdettiin treenaamaan peruutuksia, muuttui Inkkarin mood hiukan ja tekemiseen tuli ryppyjä. Ohjastaja ei millään meinannut saada Inkkaria astumaan askeltakaan taaksepäin, jouduttiin oikein kunnolla vääntämään ja kääntämään ennenkuin Inkkari suostui yhteistyöhön. Päätäni puistellen ihmettelin mikä kumma oria vaivasi, mutta selkeästi se oli päättänyt että tänään ei ilman tappelua peruutella. Lisättiin harjoitukseen myös ravivoltit, joiden jälkeen pysähdys ja peruutus - tämä helpotti Inkkarin mielestä tehtävää hiukan ja peruuttelu taittui jo paremmin. Otettiin vielä loppuun kiemurauraa, joka suoritettiin aluksi käynnissä. Asetukset ja suoristukset menivät hyvin läpi, mutta ravissa homma oli hiukan haasteellisempi. Pienellä ohjauksella kaksikko sai tämänkin tehtävän vietyä kuitenkin kunnialla loppuun ja vaikka Inkkari olikin tänään muutaman kerran osoittanut mieltään, sujui valmennus pääosin oikein hienosti!

9.11.2018 : Kouluvalmennus, valmentajana Oona (Liia)
Tänään ryhdyttiin alkulämpöjen jälkeen hommiin ratsukolle varsin tutuissa merkeissä. Ensin treenasimme siirtymisiä käynti - pysähdys - peruutus ja myöhemmin käynti vaihtui raviin. Harjoitus sujui ongelmitta ratsukolta ja pysähdys oli virheetön. Tämän harjoituksen jälkeen siirryttiin kokoamaan ja lisäämään ravissa ja treenattiin myös ympyröillä ja kiemuraurilla reippaita asetuksia. Tehtävä sujui tasaisesti ja varmasti, mutta ohjeistin Liia rohkeasti pyytämään Inkkarilta vielä reippaammin taivutusta. Tämä veikin liikkeet tavallaan aivan uuteen ulottuvuuteen ja selvästi jopa ratsukko huomasi kuinka positiivisesti ohjeistus oli vaikuttanut. Pistettiin ratsukkoon välillä hiukan vauhtia uusien lisäysten ja lyhyiden laukkatehtävien parissa. Varsinainen laukkaharjoitus liittyi kolmikaariseen kiemurauraan, jolla oli tarkoituksena tulla kaksi kaarta myötälaukkaa ja yksi vastalaukkaa. Suoritus oli helppoa ja hallittua, puutuin lähinnä ratsastajan apujen eleettömyyteen ja reittien säilymiseen. Treenattiin vielä siirtymiä suoraan käynnistä ja pysähdyksestä laukkaan. Pysähdyksestä nostettu laukka oli Inkkarille alkuunsa ihan turhan riemukas juttu, ja ori meinasi jatkuvasti ampaista liikkeelle kuin tykinsuusta. Kehotin Liiaa napakampiin apuihin, jotka menivät läpi yllättävän helposti. Pitkän puurtamisemma jälkeen annoin kaksiolle vihdoin luvan siirtyä loppuverkoille samalla hiukan keskustellen päivien valmennuksesista.

3.8.2019 : Valjakkovalmennus, valmentajana Liia
Edellisestä valmnnuskerrastani Inkkarin kanssa olikin jo ehtinyt vierähtää melkoisesti aikaa, mutta vaihdoin pääsin itse poistumaan kärryistä kentän keskelle. Ohjaksiin istui Minttu, joka hänkin suhtautui tehtävään suurella mielenkiinnolla - Inkkaria hän ei ollut ohjastanut aikapäiviin, joten varmasti tuntui jännittävältä nähdä millainen ajettava orista on tullut. Inkkari eteni yhtä reippaasti kärryjenkin edessä kuin ratsailta, ohjastaja joutui heti alkulämpöjenkin aikana hiukan hillitsemään orin kaahotusta, mutta pikkuhiljaa se asettui ja ryhtyi työskentelemään. Treenattiin aluksi pelkästään käynnissä siirtymisiä pysähdys - peruutus - käynti, joka sujui oikein nätisti. Muutettiin käynti raviin, eikä harjoitus edelleenkään tuottanut pienintäkään ongelmaa. Volttien ja ympyröiden jälkeen nostettiin nopeat laukat suuntaansa ja siirryttiin päivän varsinaisen harjoituksen eli ravikahdeksikon pariin. Inkkarilla oli tapana oikoa reiteissä mikäli ohjastaja ei ollut jatkuvasti tarkkana, joten tämä harjoitus tuli varmasti suureen tarpeeseen. Haettiin uralla sopiva vauhti, jonka jälkeen lähdettiin suorittamaan kahdeksikkoa. Vauhti pysyi hyvänä, toiselle puoliskolle siirryttäessä vaihdettiin käyntiin ja toiselle ympyrällä siirryttäessä reitti pysyi oikein hyvänä. Inkkari ei päässyt oikomaan eikä kaahottamaan - hienoa! Toistettiin harjoitus muutamia kertoja, jonka jälkeen treenattiin vielä alkutunnista tekemiämme siitymisiä, joihin lisättiin askelten laskemisia mukaan - tämä olikin ohjastajalle varsin tarpellinen harjoitus! Tältä päivältä päätettiin alkaa lopettelemaan, seuraava valmennuskerta häämöttääkin jo ihan näköpiirissä kun naapuritilan Manta tulee meitä rääkkäämään. Ja mielellään Inkkaria kyllä esitteleekin ulkopuoliselle valmentajalle kun siitä kerran on tullut näin hieno valjakkomestarin alku!

1.9.2019 : Estevalmennus, valmentajana Liia
Ou nou, istutettiin Inkkarin selkään Paju estevalmennukseen, eikä miestä olisi voinut vähempää kiinnostaa koko puuha. Paju on aina koittanut vältellä Inkkarilla ratsastusta ihan viimeiseen saakka, mutta kesällä hänetkin saatiin houkuteltua orin selkään useampia kertoja. Kaksikko on alkanut toimia ihan hyvin yhteen sileällä, joten miksipä ei kokeiltaisi toistakin lajia! Lisäksi Inkkarilla on edessään laatuarvostelut, joten kyllä pieni treeni tekee aina poikaa. Alkulämmöt menivät ihan yllättävänkin hyvin ratsukon osalta, eikä aina olisi voinut ihan uskoa että selässä istui murjottava Paju. Inkkari innostui heti kun se vain saikin ensimmäisen esteen näköpiiriinsä, eikä sen rauhoittamisesta ollut tulla mitään. Annettiin orin laukata pari kierrosta isoimpia virtoja pois ennen kuin Paju edes koittikaan ohjata oria ensimmäiselle esteelle. Tuttuun tapaan ylitettiin ensin yksittäisiä pystyjä ja ristikoita, joilta sitten myöhemmin siirryttiin ratojen pariin. Yksittäiset esteet ylittyivät hienoisten ilopukkien kera ja Pajun tiukat suupielet menivät entisestään mutruun; mies ei mitään niin paljon inhonnut kuin turhasta pelleileviä hevosia. Inkkarin ilo oli silmiinpistävää ja esimmäisestä radasta tiesi jo etukäteen, että vauhtia olisi melkoisesti. Ja sitähän oli! Paju sai orin loppupuoliskolla hyvin kuulolle ja liikkumaan niin että menossa oli edes jotain järkeä ja silloin työskentely näytti ajoittain oikein kivaltakin. Valmennus sujui oikeastaan sopivaa tempoa hakiessa ja kaksikon toisiaan mittaillessa, mutta eiköhän sitä toisella kerralla jo mene hiukan paremmin!