Koistilan Surupulla

21.1.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia

Koistilasta meillä on ollut jo kaksi upeaa suomenhevosta Muisto ja Venla, jotka kumpainenkin lukeutuvat ehdottomasti suosikkihevosteni joukkoon. Eipä siis ollut mikään ihme, että uutta Koistilan kasvattia odotettiin kuin kesää. Kun vihdoin pienen Surupullan muuttopäivä koitti, olin jo niin täpinöissäni että Pajua ihan hirvitti päästää minua edes puheväleihin kasvattajan kanssa. Surupullan vanhemmat kilpailevat kumpikin yleispainotteisesti eri lajeissa. Isäori Hämyinen on hevoskokoinen, 151 cm korkea raudikko ori, kun taas emätamma Suvirna on hilkulleen jäänyt pienhevoskokoiseksi. Surupullasta odotetaan melko pienikokoista vanhempiensa tavoin, mutta nähtäväksi vielä jää saadaanko uusi piekkari talliin vai kiriikö tamma hevosmittoihin saakka. Luonteeltaan surusilmäinen nuori tamma vaikuttaa ihanan sympaattiselta ja lempeältä, joskin kasvattaja jo varoitteli että joinain päivinä ei vähempää voisi esimerkiksi tarhasta lähteminen ja liikkuminen kiinnostaa, mutta Surupulla on silti kuulemma helposti motivoitavissa muutamalla herkkupalalla. Surupulla sai karsinapaikan meidän vanhemman Myssy -tamman vierestä, joka varmasti rauhallisella olemuksellaan helpottaa myös Surun kotiutumista.

18.2.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia

Aamulla pakkanen paukkui siihen malliin, että kaikki turha ulkosalla oleilu saa tänään kyllä jäädä välistä. Talutettiin meidän uusi nuorison edustaja Surupulla maneesiin, jossa oli tarkoituksena varusteiden kera treenata liinassa. Suru oli tosi innokas päivän puuhaa kohtaan ja alkuunsa sitä sai jarrutella ihan reippaastikin kun tuntui että vauhti hipoi käynnissäkin jo pikakävelyn maailmanennätystä. Kun Suru saatiin hyvin kuulolle, pistettiin vähän vauhtia töppösiin ja tamma sai ravata ja laukata höyryjä pihalle. Ihailtavalla tarmolla innokas tamma kuunteli kyllä jatkuvasti ja hidasti kun niin pyydettiin. Satula ja suitset ovat tammalle jo ihan tuttu juttu, tänään ajattelin taas kavuta selkään kun meno näytti niin hyvältä. Paju sai jatkaa liinan päässä ja selkään päästyäni oli Suru aivan yhtä rauhallinen kuin edelliselläkin kerralla; hiukan se käänsi päätään sivulle ja kuikuili että mitäs sinä siellä taas teet, mutta lähti nätisti liikkeelle ja köpötti rentoa käyntiä. Ravia ei olla vielä tamman kanssa kokeiltu, mutta nyt tuntui ihan sopivalta hetkeltä koettaa. Alkuunsa Suru kummeksi ravinnostoa kun minä olin selässä ja ensimmäiset ravipätkätkin olivat hyvin lyhyitä, mutta lopulta Suru sopeutui tähänkin uuteen omituisuuteen ja vaikutti lopulta oikein tyytyväiseltä ja iloiselta tähän uuteen käänteeseen! Ravailtiin hetki molempiin suuntiin ja lopeteltiin taas tältä päivää; Suru on kyllä niin fiksu ja sympaattinen tapaus ettei toista!

15.5.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia

Otettiin varaslähtö kesälaitsan suhteen ja hevoset päästettiin jo tänään eteläiselle niitylle, joka on kuivunut jo poikkeuksellisen aikaisin! Ruohokin kasvaa jo vhereänä ja muutaman viikon päästä saadaan muut laitumet käyttöön, joten miksipä ei pistettäisi osaa tammoista jo aikaistetulle viheriölomalle. Suru ei valitettavasti pääse relailemaan laitumelle kuin viikonlopun yli, sillä tammalla on tihein kisakausi aluillaan muutaman viikon kuluttua ja hyvässä kunnossa täytyy siihen mennessä olla. Alkuunsa Suru ei oikein tiennyt että miten pitäisi suhtautua kun kaikki vanhemmat tammat ratkeilivat liitoksistaan heti tajutessaan minne ollaan matkalla. Ilo tarttui lopulta Suruunkin, vaikkei se oikein tiennyt että mitä tässä karkeloidaan. Kun oltiin talutettu kaikki hevoset turvallisesti sisään tarhaan, suljettu portti ja irrotettu riimunnarut, alkoi Surullekin valjeta mitä tässä tapahtuu. Päästettiin hevoset irti ja kaikki kirmasivat sillä sekunilla mahdollisimman kauas meistä. Suru pääsi heti hyvin mukaan muiden meininkeihin ja pisti kyllä parastaan painellessaan menemään ympäri tarhaa!

24.5.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Eila (Liia)

Tänään valmensin Surua, jonka kisaura jatkuu kohta melkoisella rutistuksella. Alkutunti meni melko hyvällä fiiliksellä, joskin vauhtia tammasta löytyi kuin pikajuoksijasta ja alkuverkkoihin käytettiinkin reilusti aikaa. Kehotin ratsastajaa tekemään reilusti voltteja ja pysähdyksiä sekä siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin käytiin, jotta saatiin tammaa paremmin kuulolle. Onneksi Suru alkoi pikkuhiljaa lämmetä työnteolle ja saatettiin aloittaa valmennus helpoilla perustehtävillä. Alkuunsa keskityttiin pysähdykseen, peruutukseen ja kulmien sekä reittien ratsastukseen. Pysähdykset sujuivat yllättävän hyvin ja tamma asetti jalkansa kauniisti, vaikutelma oli siisti sekä levollinen. Liikkeellelähtö sujui sekin oikein nätisti ja tahdikkaasti. Peruutuksissa tamman takapää lähti viettämään toistuvasti uran sisäpuolelle, kehotin Liiaa voimistamaan myös sisäapua ja istumaan suoremmassa - tämä korjasi ongelman melko nopeasti ja Suru peruutteli kuin mikäkin vanha tekijä! Kulmat, voltit ja ympyrät sujuivat melko ok, asetusta olisi voinut vielä hiukan voimistaa etenkin kulmissa jotta oltaisiin saatu nätimpi lopputulos. Ravityöskentelyssä Suru liikkui todella nätisti eteen, Liia sai pidettyä hyvän tahdin eikä tamma puskenut eteen. Laukoilla Suru kuumui aluksi, mutta sen jälkeen ratsastaja sai oikein työstämällä työstää jotta laukka pysyisi yllä. Teimme yksinkertaista pääty-ympyrää ja molempiin suuntiin ja keksityimme lähinnä vauhdinsäätelyyn sekä asettamiseen ja hiukan kokoamiseenkin. Valmennus sujui kaikinpuolin yllättävän hyvin alkutuntiin nähden - ja varmasti työskentelemällä ahkerasti tästä ihan hyvä kouluratsu tuleekin! Päästin kaksikon loppuverkoille ja Suru liikkui eteen rennosti kaula pitkällä tyytyväisyyttään puhisten.

25.5.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Eila (Liia)

Eilisen valmennuksen jälkeen jatketaan tänään taas Surun kanssa koulutreenillä. Liia oli lämmitellyt ratsuaan itsenäisesti ja kun saavuin paikalle, ravaili kentällä oikein keskittyneen oloinen ratsukko. Suru toimi hienosti ja oli vastaanottavainen apujen suhteen. Vauhtia oli juuri sopivasti, eikä edelliskerran pikujuoksusta ollut kaikkien onneksi tällä kertaa tietoakaan. Harjoiteltiin alkuunsa väistöjä jotka sujuivat käynnissä moitteetta, mutta ravissa tuli hiukan ongelmia. Suru tiputti vauhdin niin matalaksi että ravia tuskin erotti ja kehotin Liiaa ajamaan reippaammin eteen, jonka jälkeen taas itse väistö katosi lähes kokonaan. Aikamme venkslattua apujen kanssa Suru sai vihdoin kiinni harjoitteesta ja raviväistö rupesi sujumaan, huh! Ennen laukkatyöskentelyä teimme kolmikaarista kiemurauraa ravissa ja käynnissä. Suoristus tultiin aina käynnissä ja keskivaiheilla tehtiin viiden askeleen peruutus. Harjoitus sujui hienosti! Laukkatyöskentelyssä tultiin kokorata leikkaata ja lisättiin, kulmat ratsastettiin koottua ja lyhyellä sivulla tehtiin laukkavoltit. Muutaman kierroksen jälkeen Suru alkoi taas junnaamaan laukkaa ja volteissa putosi välillä raviin. Kun laukkatyöskentely saadaan vielä sujumaan yhtä hyvin kuin ravi, niin voidaan tammasta olla jo todella tyytyväisiä ja alkaa odottelemaan niitä luokkavoittojakin! Kaikinpuolin kuitenkin muuten todella näyttävä ja korea kouluratsu eikä ole mikään ihme että kisamenestystä on jo saatu.

9.8.2017 - Estevalmennus, valmentajana Liia

Valmensin tänään meidän Surua ja ylläri plläri Pajua! Pitkän suostuttelun päätteeksi saatiin mies taivuteltua Surun selkään ja vieläpä estetreeniin. Pajusta on kehkeytynyt oikein taitava ratsastaja ja Surukin pistää nykyään vaan parastaan, joten eiköhän tästä hyvä tunti tule. Alkuunsa keskityttiin ratsukon yhteistyöhön ja viestinnän vahvistamiseen - Pajulla oli Surun makuun turhan höllät painoavut ja kättä liikaa, joten ohjeistin Pajua istuntaan ja pelkkien painoapujen läpiviemiseen. Harjoitusta jatkettiin yksinkertaisten ympyröiden, volttien ja kiemuraurien kautta, tehtiin reippaasti pysähdyksiä ja siirtymisiä, sekä lisäyksiä ja kokoamista. Kaksikko alkoi pikkuhiljaa toimimaan yhä paremmin yhteen ja Suru otti hienosti avut vastaan, joskin pysähdyksissä Paju sai valmistella melko tarkkaan. Tamma pysyi hienosti aloillaan ja lähti liikkeelle vasta Pajun käskystä. Kokoamisissa tamman liike oli ryhdikäs, hyvä ja liikkeet näyttäviä. Nostettiin vielä laukat molempiin suuntiin, jonka jälkeen alettiin tulemaan helppoja pystyjä, sekä puomeja apuna käyttäen laskettiin askeleita. Ensimmäiset harjoitukset sujuivat hyvin ja Pajukin haltsasi laskemisen paljon paremmin kuin luulikaan. Kokosin ratsukolle yksinkertaisen radan, jolla esteet pysyttelivät Surun koulutustason alapuolella. Radalla ei esiintynyt mitään suurempia ongelmia, joskin Pajulle näytti tulleen yllätyksenä Surun vauhdin putoaminen. Tammalla on tapana rataesteillä unohtaa eteenliikkuminen ja sitä saaattaa joutua ajamaan reippaastikin eteen, jotta esteet ylittyisivät. Muutama puomi jo kolahti kun Paju ei pysynyt tarkkana, mutta kun otettiin suoralla uralla vähän vauhtia ja estittiin sitä sopivaa tempoa, sujui loppuvalmennuskin hyvin. Kaksikko oli ihan hyvin toiminut yhteen, seuraavalla kerralla voitaisiin jo pistää vähän korkeampaakin ylitettävää tarjolle!

19.4.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Liia

Surulle on syntynyt jo kolme jälkeläistä, joista ensimmäinen - Surusoturi - asuu meillä Vuornassa. Tamma Surusoitto sai kodin Hupilasta, jossa se on kisannut loistavaa koulu-uraa itselleen. Nuorin varsoista, musta ori Tšaikovski, asuu Kurjenpesässä ja sen kanssa ollaan vasta koulutusvaiheessa, mutta varmasti siitäkin on tulossa todella hieno kisaratsu! Surusta voidaan olla kyllä ihan hurjan ylpeitä ja etenkin esteratsastuksessa tamma on kerännyt loistavaa menestystä! Maaliskuun lopulla käytiin ison hevosjoukon kanssa myös suomenhevosten rotunäyttelyissä, joista Surulle myönnettiin kolmas palkinto. Hiukan petyttiin tämän palkinnon suhteen, mutta päästiinpä tammaa vielä kertaalleen näyttelykehässäkin esittelemään. Tänään pidettiin Surun kanssa rentoilupäivää maastoilun merkeissä! Sää oli hiukan tuulinen, mutta Suru kulki reippaasti eteen eikä antanut havisevien oksien häiritä menoa. Ravailtiin melko runsaasti kun energiaa tuntui hyvin löytyvän ja uskalsin antaa tammalle hiukan ohjaakin niin heppa sai kaulaansa mukavasti venytettyä. Meno oli ihanan rentoa ja leppoisaa ja hiukan harmitti kun lopulta täytyi alkaa palailemaan takaisin tallia kohti. Onneksi näihin maastolenkkeihin Surun kanssa on nykyään enemmän aikaa kun ei tarvitse enää vehdata kisajuttujen kanssa. Tallille takaisin päästyämme otin Surun vielä kunno harjaukseen ja suin tammasta viimeisenkin pölypallon mikä sen karvassa oli. Kun olin saanut Surun puunattua ja vein harjat paikalleen, päätti tamma sillä välin hinkata harjansa karsinan pielukseen ja piehtaroida itsensä jälleen pölyiseksi. Oi näitä hevosen omistamisen iloja.